Ruokailu vain talkooväelle

Su­vi­seu­ro­jen en­nak­ko­tal­kois­sa, myös seu­ra­vii­kol­la, ruo­kai­lu on jär­jes­tet­ty vain tal­koo­lai­sil­le. Näin var­mis­te­taan ruu­an riit­tä­vyys ja tal­koo­vä­en su­ju­va ate­ri­oin­ti il­man pit­kiä jo­no­tu­sai­ko­ja.

Erityistä tukea tarvitseville opari

Eri­tyis­tä tu­kea tar­vit­se­vien opa­ri eli ko­pa­ri käyn­nis­tyy Jäm­sän Kris­til­li­ses­sä Kan­sa­no­pis­tos­sa lu­ku­vuon­na 2026–2027. Ko­pa­ri on ly­hyt­kurs­si­toi­min­taa.

Musiikkia Jumalan kunniaksi

Olen ai­na ty­kän­nyt lau­laa kuo­ros­sa. Mo­nen­lai­set ko­ke­muk­set ovat jää­neet läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­lee­ni. Kaik­ki ko­ke­muk­set ei­vät suin­kaan ole pelk­kää kym­pin suo­ri­tus­ta täs­sä­kään asi­as­sa. Ker­ran pi­la­sin koko kuo­ro­e­si­tyk­sen. Olim­me vuo­sia sit­ten seu­ra­kun­nan mies­kuo­rol­la lau­la­mas­sa jou­lu­lau­lua kir­kos­sa. Lau­lu oli kol­mi­ää­ni­nen, mo­ni­sä­keis­töi­nen tut­tu jou­lu­lau­lu. En­sim­mäi­nen sä­keis­tö ei oi­kein läh­te­nyt soi­maan, vaan kol­men an­ne­tun ää­nen ase­mes­ta olin kuu­le­vi­na­ni usei­ta mui­ta­kin ää­niä. Ko­ke­nut, ää­ret­tö­män rau­hal­li­nen kant­to­ri py­säyt­ti lau­lun en­sim­mäi­sen sä­keis­tön jäl­keen ja an­toi uu­det ää­net toi­seen sä­keis­töön. Sii­nä vai­hees­sa mi­nul­la pet­ti to­taa­li­ses­ti pok­ka ja puh­ke­sin hil­lit­tö­mään, ää­net­tö­mään nau­ruun. Toi­sen sä­keis­tön ala­ti vai­me­ne­vas­sa lau­lus­sa olin huo­maa­vi­na­ni, et­tä lau­la­jien li­säk­si myös kuu­li­joil­la oli nau­rus­sa pi­te­le­mis­tä. Toi­sen sä­keis­tön lo­put­tua kant­to­ri näyt­ti meil­le rei­lul­la kä­den liik­keel­lä eleet ”kan­si­ot kiin­ni ja penk­kiin is­tu­maan”. Jäi vie­lä kak­si sä­keis­töä odot­ta­maan pa­rem­paa ti­lai­suut­ta esiin­ty­mi­seen.

Elämää ei voi rakentaa ajallisen omaisuuden varaan

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi liit­tyy sii­hen Jee­suk­sen ope­tus­ko­ko­nai­suu­teen, jos­sa Jee­sus va­roit­taa te­ko­py­hyy­des­tä ja tur­has­ta huo­leh­ti­mi­ses­ta. Luon­toon liit­ty­vin esi­mer­kein hän opet­taa, et­tä Ju­ma­lan huo­len­pi­to ulot­tuu myös ih­mi­sen ajal­li­seen elä­mään. Kah­del­la ajal­li­seen elä­mään liit­ty­väl­lä ker­to­muk­sel­la Jee­sus osoit­taa, et­tä elä­mää ei voi ra­ken­taa ajal­li­sen omai­suu­den va­raan. Sa­no­ma tii­vis­tyy ke­ho­tuk­seen et­siä hä­nen val­ta­kun­taan­sa ja lu­pauk­seen, et­tä Ju­ma­la myös an­taa val­ta­kun­tan­sa.

Synnit on sovitettu ja ihminen lunastettu

So­vi­tus ja lu­nas­tus ovat Raa­ma­tun kä­sit­tei­tä, joil­la il­mais­taan, mitä Kris­tus on teh­nyt syn­tiin­lan­gen­neen ih­mis­kun­nan hy­väk­si. Ne ovat kuin ko­li­kon kak­si puol­ta, joi­ta ei voi erot­taa toi­sis­taan. Yh­des­sä ne si­säl­ty­vät op­piin pe­las­tuk­ses­ta ja ovat sa­mal­la pe­rus­ta van­hurs­kaut­ta­mi­so­pil­le.

Usko on suurin lahja

Lap­sen sil­mis­sä on jo­ta­kin eri­tyis­tä sil­loin, kun hän avaa lah­jan jou­lu­aat­to­na tai syn­ty­mä­päi­vä­nään. Pa­pe­ri ra­pi­see, jän­ni­tys kas­vaa ja het­ken ajan koko maa­il­ma tun­tuu py­säh­ty­vän sii­hen odo­tuk­seen, mitä pa­ke­tin si­säl­tä pal­jas­tuu. Kun lah­ja vii­mein avau­tuu ja se osoit­tau­tuu toi­vo­tuk­si tai yl­lät­tä­vän iha­nak­si, lap­sen kas­voil­le le­vi­ää ai­to ilo. Ilo ei jää vain lap­seen it­seen­sä, vaan se hei­jas­tuu myös lah­jan an­ta­jaan. Lah­jan ar­vo ei ole vain it­se esi­nees­sä, vaan sii­nä rak­kau­des­sa ja huo­len­pi­dos­sa, joka sen kaut­ta vä­lit­tyy.

Jumala on muuttumaton ja salattu

Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä Isä­nä, Poi­ka­na ja Py­hä­nä Hen­ke­nä, mut­ta py­syy sil­ti ih­mi­sel­le sa­lai­suu­te­na.

Arkkipiispa Luoma: Suvivirsi on osa yhteistä kulttuuriamme

Kes­kus­te­lu su­vi­vir­res­tä on jäl­leen vil­kas­tu­nut vii­me päi­vi­nä. Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma to­te­aa kir­kon vies­tin­nän tie­dot­tees­sa tär­ke­äk­si, et­tä asi­as­ta pu­hu­taan rau­hal­li­ses­ti ja tie­toon no­ja­ten.

Kaikkivaltiasta ei voi tavoittaa

Erääs­sä leh­des­sä vuo­si­kym­me­niä sit­ten ol­lut piir­ros­ku­va on jää­nyt mie­lee­ni. Kari Suo­ma­lai­sen piir­rok­ses­sa ar­vo­val­tai­nen pöy­tä­seu­rue poh­tii Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa. Tai­ta­vin vii­voin piir­tä­jä oli ku­van­nut tuon elä­män isoin­ta ky­sy­mys­tä poh­ti­van kes­kus­te­lu­pöy­dän – se oli si­joi­tet­tu Ju­ma­lan käm­me­nel­le.

Kesäseuraradiossa toivelähetyksiä suviseuraviikolla

Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­sa on kak­si toi­ve­lä­he­tys­tä su­vi­seu­ra­vii­kon kes­ki­viik­ko­na 24. ke­sä­kuu­ta ja tors­tai­na 25. ke­sä­kuu­ta.

Pyhäntäläiset tutustuivat Iisalmen historiaan

Tiis­tai­aa­mu­na 12. tou­ko­kuu­ta pit­kän pou­ta­jak­son jäl­keen rip­si vet­tä vart­tu­nei­den ko­koon­tu­es­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le, jos­ta oli yh­teis­kyy­deil­lä läh­tö koh­ti Ylä-Sa­voa. En­sim­mäi­nen koh­de oli Ylä-Sa­von Ko­ti­seu­tu­mu­seo, joka oli avat­tu tätä ret­keä var­ten vä­hän en­nak­koon.

Jumala antoi Pyhän Hengen puolustajaksi

Hel­lun­tain raa­ma­tun­teks­tit pu­hu­vat Py­häs­tä Hen­ges­tä lu­pauk­se­na ja lah­ja­na. Hel­lun­tain ni­mik­ko­teks­ti on Apos­to­lien te­ois­sa (Ap. t. 2:1–13) ku­vat­tu Py­hän Hen­gen vuo­dat­ta­mi­nen.