Usko näkyy oikeudenmukaisuutena ja lähimmäisenrakkautena

Tä­nään on val­ta­kun­nal­li­nen Yrit­tä­jän päi­vä. Sitä on vie­tet­ty vuo­sit­tain syys­kuun 5. päi­vä­nä vuo­des­ta 1997 al­ka­en. Yrit­tä­jän päi­vän ta­ka­na on Yrit­tä­jän Päi­vä -sää­tiö, jon­ka toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on yrit­tä­jä­toi­min­nan tu­ke­mi­nen ja yrit­tä­jyy­den ar­vos­tuk­sen edis­tä­mi­nen. Tä­män vuo­den tee­ma­na on Yrit­tä­jät te­ke­vät kas­vun.

Kohtaamisen merkitys korostuu hoitotyössä

Ruot­sis­sa asu­va kol­men lap­sen isä Eli­as Kin­nu­nen työs­ken­te­lee sekä en­si­hoi­dos­sa et­tä osa-ai­kai­se­na pa­lo­mie­he­nä ko­ti­kun­nas­saan Haa­pa­ran­nal­la. Kin­nu­nen koh­taa työs­sään päi­vit­täin eri­lai­sia ih­mi­siä eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa.

Kesän verran kotona vieraalla maalla – maalarina Taalainmaalla

Veh­re­ät pel­lot ja nii­tyt riu­ku­ai­toi­neen, lai­dun­ta­vat leh­mät ja pu­na­mul­lal­la maa­la­tut idyl­li­set ta­lot huo­kui­vat rau­haa. Taa­lain­maan maa­seu­tu oli jää­nyt Ai­da Lep­pä­sen mie­leen kut­su­va­na seu­tu­na kah­del­la Ruot­sin su­vi­seu­roi­hin suun­tau­tu­neel­la mat­kal­la. Niin­pä ys­tä­vän vel­jen työ­voi­man vär­väyk­seen oli in­nos­ta­vaa tart­tua.

Resurssipankissa kohtaavat arki ja auttamisen ilo

Re­surs­si­pank­ki tar­jo­aa apua ja toi­saal­ta työ­tä sitä tar­vit­se­vil­le. Par­haim­mil­laan työs­sä to­teu­tuu myös di­a­ko­ni­a­työn pe­ri­aa­te: aut­taa lä­him­mäi­siä us­ko­maan, toi­vo­maan ja ra­kas­ta­maan.

Kotoinen pirtti metsän keskellä – Oijärven rauhanyhdistyksellä on 16 jäsentä

Oi­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tys on ko­toi­nen, si­säl­tä hir­si­pin­tai­nen pirt­ti, jos­sa etei­sen ja kah­vi­on lat­ti­al­la ovat vä­rik­käät rä­sy­ma­tot. Kor­keis­ta, ver­ho­jen reu­nus­ta­mis­ta ik­ku­nois­ta nä­kyy met­säi­nen mai­se­ma.

Rauhanyhdistys on kaikenikäisten kohtaamispaikka

Mar­ja Pirt­ti­maa muut­ti Yli­vies­kaan 20 vuot­ta sit­ten opis­ke­lun myö­tä. Jo en­si ker­ran seu­rois­sa hän sai ko­kea ole­van­sa ter­ve­tul­lut uu­del­le ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le.

Siellä koti, missä sydän

Suo­ma­lai­nen, 37-vuo­ti­as Art­tu Hank­ki­la on muut­ta­nut Ame­rik­kaan avioidut­tu­aan ame­rik­ka­lai­sen Li­zin (o.s. Lou­ku­sa) kans­sa.

Tonttukoulussa on liian vähän oppilaita

Sa­vu­kos­kel­la asu­va 12-vuo­ti­as Mai­ja aloit­taa juu­ri Kor­va­tun­tu­rin kou­lun 6. luok­kaa. Kou­lun pai­kal­li­nen nimi on Tont­tu­kou­lu, ja se tu­lee sii­tä, et­tä jou­lu­pu­kin asuin­paik­ka on myy­tin mu­kaan Kor­va­tun­tu­ril­la, joka si­jait­see Sa­vu­kos­kel­la. Tun­tu­ri on kol­mi­huip­pui­nen, jois­sa kes­kim­mäi­ses­sä kul­kee Suo­men ja Ve­nä­jän raja.

Mutkaton yhteistyö jäi Alarantojen mieleen Ranuan opistovuosista

Mir­ja­mi, Ju­ha­ni ja Joel Ala­ran­ta ovat tul­leet Ra­nu­an opis­to­seu­roi­hin ko­to­aan Me­ri­jär­vel­tä. Opis­to on heil­le tut­tu. Ju­ha­ni Ala­ran­ta on toi­mi­nut opis­ton reh­to­ri­na vuo­si­na 2001–2008. Mir­ja­mi Ala­ran­ta hoi­ti tuo­na ai­ka­na opis­ton ku­raat­to­rin teh­tä­vää, ja Joel on ol­lut opis­ke­li­ja­na eri­tyis­lin­jal­la use­a­na vuon­na.

Opistovuosi kalliina muistona

Jäm­sän kr. kan­sa­no­pis­ton vuo­si­kurs­sil­la 1981–1982 opis­ke­li ko­ti­a­pu­lais­lin­jal­la Rai­ja Hu­ma­la­jo­ki. Hän on edel­leen kii­tol­li­nen omil­le, jo edes­men­neil­le, van­hem­mil­leen, et­tä heil­lä oli mah­dol­li­suus lait­taa hä­net ja sis­ko Pir­jo yh­tä ai­kaa opis­toon. Nur­mi­jär­vel­lä ei tuol­loin ol­lut us­ko­vai­sia kou­lu­ka­ve­rei­ta. Mo­lem­mil­la oli haa­ve saa­da opis­tos­ta uu­sia us­ko­vai­sia ys­tä­viä.