JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Onni löytyy Taivaan Isän läheltä

Artikkelit
15.8.2026 6.00

Juttua muokattu:

14.8. 14:07
2026081414072720260815060000

Jenna Poikkimäki

Jenna Poikkimäki

Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen ja to­te­si luo­man­sa hy­väk­si (1. Moos. 27–31). Ju­ma­lan lap­sen osa on on­nel­li­nen, kun saa ol­la Tai­vaan Isän lä­hel­lä (Ps. 73:28). Kun ra­kas­taa eni­ten Ju­ma­laa ja lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään, ih­mi­sen on hyvä ol­la (Matt. 22:37–39). Psal­mis­sa sa­no­taan: “Sinä osoi­tat mi­nul­le elä­män tien, si­nun lä­hel­lä­si on eh­ty­mä­tön ilo, si­nun oi­ke­al­la puo­lel­la­si ikui­nen on­ni” (Ps. 16:11).

Au­tu­as – ylen on­nel­li­nen

Raa­ma­tus­sa sana on­nel­li­nen on var­sin­kin van­hem­mis­sa kään­nök­sis­sä muo­dos­sa au­tu­as. Bib­li­as­ta, vuo­den 1776 kään­nök­ses­tä, sana on­nel­li­nen löy­tyy vii­des­tä ja­kees­ta ja sana au­tu­as 45 ja­kees­ta. Vuo­den 1992 raa­ma­tun­kään­nök­ses­sä sa­nat on­nel­li­nen ja au­tu­as esiin­ty­vät mo­lem­mat 20 ker­taa.

Kie­li­toi­mis­ton sa­na­kir­ja se­lit­tää au­tu­as-sa­nan seu­raa­vas­ti: “au­tuu­den saa­vut­ta­nut tai saa­vut­ta­va, au­tuu­den tuot­ta­va, ylen on­nel­li­nen, iha­na, au­tu­aal­li­nen.” On­nel­li­sen puo­les­taan se­li­te­tään ole­van “on­nea tun­te­va tai il­mai­se­va, on­nen täyt­tä­mä, suo­tui­sa, otol­li­nen, edul­li­nen, an­toi­sa, on­nis­tu­nut.”

Au­tu­as ei tar­koi­ta pelk­kää maal­lis­ta on­nel­li­suut­ta, vaan osal­li­suut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja tai­vaan pe­rin­tö­oi­keut­ta. Vuo­ri­saar­nas­sa Jee­sus lu­et­te­lee au­tu­aan tun­nus­merk­ke­jä: hen­ges­sään köy­hät, mur­heel­li­set, kär­si­väl­li­set, puh­das­sy­dä­mi­set ja niin edel­leen, ja ke­hot­taa: “Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, sil­lä palk­ka, jon­ka te tai­vais­sa saat­te, on suu­ri” (Matt. 5:3–12).

Ajal­li­nen me­nes­tys

Ih­mi­nen ajat­te­lee hel­pos­ti, et­tä on­nea on täs­sä ajas­sa saa­vu­tet­tu me­nes­tys, hie­no koti, suu­ri palk­ka ja pit­kät lo­mat. Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja to­te­aa: “Äl­kää juos­ko ra­han pe­räs­sä, vaan tyy­ty­kää sii­hen, mitä teil­lä on. Ju­ma­la on it­se sa­no­nut: – Minä en si­nua jätä, en kos­kaan si­nua hyl­kää.” (Hepr. 13:5.)

Kun ope­tus­lap­set iloit­si­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn me­nes­ty­mi­ses­tä, Jee­sus opet­ti: “Mut­ta äl­kää sii­tä iloit­ko, et­tä hen­get tei­tä tot­te­le­vat. Iloit­kaa sii­tä, et­tä tei­dän ni­men­ne on mer­kit­ty tai­vaan kir­jaan.” (Luuk. 10:20.) Näis­sä Jee­suk­sen sa­nois­sa tu­lee il­mi on­nel­li­suu­den to­del­li­nen pe­rus­ta: Ju­ma­lan rak­kau­des­ta vuo­ta­va osal­li­suus ian­kaik­ki­seen elä­mään.

Psal­mis­sa 73 ker­ro­taan, mi­ten Asaf on ka­teel­li­nen us­kot­to­mien me­nes­tyk­sel­le ja ky­se­lee, on­ko tur­haan pi­tä­nyt sy­dä­men­sä puh­taa­na ja kä­ten­sä vi­at­to­mi­na. Vaik­ka hän kuin­ka miet­tii koh­ta­lo­aan, hän ei ym­mär­rä, mik­si hä­nel­le, us­ko­vai­sel­le, suo­daan kär­si­mys­tä. Kun Asaf pää­see elä­vän Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon, evan­ke­liu­mi vir­voit­taa, asi­at aset­tu­vat oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen ja avau­tuu nä­ky­mä tai­vaa­seen as­ti. Hän ylis­tää sitä, et­tä saa ol­la Tai­vaan Isän ta­lu­tet­ta­va­na. “Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut, sinä olet ai­noa tur­va­ni maan pääl­lä. Vaik­ka ruu­mii­ni ja sie­lu­ni nään­tyy, Ju­ma­la on kal­li­o­ni, mi­nun osa­ni ian­kaik­ki­ses­ti. – – Mi­nun on­ne­ni on ol­la lä­hel­lä Ju­ma­laa, minä tur­vaan Her­raan, Ju­ma­laa­ni, ja ker­ron kai­kis­ta hä­nen te­ois­taan.” (Ps. 73:25; Ps. 73:27–28.)

Vai­keuk­sis­sa­kin voi kiit­tää

Joo­sef jou­tui vel­jien pet­tä­mä­nä vie­raa­seen maa­han kau­ak­si omas­ta ko­dis­taan ja per­hees­tään. Hä­nen ei kui­ten­kaan tar­vin­nut ol­la yk­sin. Yh­teys Ju­ma­laan teki hä­net on­nel­li­sek­si: “Her­ra oli Joo­se­fin kans­sa, ja sik­si hä­nel­lä oli ai­na on­ni mu­ka­naan” (1. Moos. 39:2). Tai­vaan Isä piti Joo­se­fis­ta huol­ta van­ki­las­sa­kin, jon­ne hän jou­tui vää­rin pe­rus­tein. Joo­sef luot­ti Ju­ma­laan ja on­nis­tui kai­kis­sa toi­mis­saan.

Paa­va­li oli toi­sel­la lä­he­tys­mat­kal­laan Si­lak­sen kans­sa Fi­lip­pis­sä, jos­sa hei­dät pi­dä­tet­tiin, pe­rin poh­jin pies­tiin ja tel­jet­tiin van­ki­lan pe­rim­mäi­seen sop­peen jal­ka­puu­hun. He jak­soi­vat sii­nä­kin ti­lan­tees­sa luot­taa tai­vaal­li­sen Isän huo­len­pi­toon: “Kes­kiy­ön ai­kaan Paa­va­li ja Si­las ru­koi­li­vat ja lau­la­en ylis­ti­vät Ju­ma­laa.” (Ap. t. 16:22–25.)

Ih­mi­sen ei siis tar­vit­se vai­pua epä­toi­voon, oli­pa elä­män­ti­lan­ne mikä ta­han­sa. Sai­rauk­sien, kuo­le­man ja ta­lou­del­lis­ten huo­lien al­la saa luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Tai­vaal­li­sen Isän lu­pauk­set ovat vah­vat, ja ker­ran hän pyyh­kii mei­dän sil­mis­täm­me joka ai­no­an kyy­ne­leen (Ilm. 21:4).

Jee­sus jät­ti rau­han

Jee­sus sa­noi hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­saan: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa. Ol­kaa roh­ke­at, äl­kää vai­pu­ko epä­toi­voon.” (Joh. 14:27.) Ylös­nou­se­muk­sen jäl­keen hän lä­het­ti oman­sa ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia: “Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut” (Joh. 20:23).

Raa­mat­tu opet­taa, et­tä to­del­li­nen on­ni on sii­nä, et­tä saa us­koa ai­na uu­des­taan ja uu­des­taan omat syn­nit an­teek­si ja kuu­lua on­nel­lis­ten las­ten per­hee­seen, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan: “Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to. Näin Ju­ma­la on an­ta­nut ar­mon­sa rik­kau­den tul­la run­saa­na osak­sem­me.” (Ef. 1:7–8.)

Evan­ke­liu­min us­ko­mal­la saa omis­taa tai­vaal­lis­ta on­nea jo tääl­lä ajas­sa ja kan­taa sy­dä­mel­lään Ju­ma­lan rau­haa.

15.8.2026

Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” (Luuk. 19:45–46)

Viikon kysymys