Ta­pio Hon­ka­nen

Vas­toin­käy­mi­set sy­sä­si­vät kir­joit­ta­maan aja­tuk­sia ylös pa­pe­ril­le. Aja­tuk­sis­ta muo­dos­tui ru­no­ja, jois­ta syn­tyi ru­no­ko­ko­el­mia.

Seit­se­män vuot­ta sit­ten Satu Ma­li­nen sai vies­tin, et­tä sis­ko on sai­ras­tu­nut syö­pään. Het­ki on jää­nyt kirk­kaa­na muis­tiin: tuol­loin hä­nel­le tuli tar­ve kir­joit­taa aja­tuk­si­aan ylös.

– Tun­tui, et­tä mit­kään ta­val­li­set sa­nat ja aja­tuk­set ei­vät rii­tä ku­vaa­maan omaa ja eri­tyi­ses­ti sis­kon ti­lan­net­ta, ny­ky­ään Kii­min­gis­sä asu­va Ma­li­nen muis­te­lee.

Hän kir­joit­ti en­sin ly­hy­en teks­tin ja huo­ma­si sit­ten, et­tä nii­tä al­koi syn­tyä enem­män­kin. Ru­not syn­ty­vät lä­hes ai­na ku­vaa­maan sen het­kis­tä tun­net­ta, ei­kä hän pa­laa nii­tä enää myö­hem­min hi­o­maan.

– En ole pal­jo­a­kaan miet­ti­nyt, mitä miel­tä muut ovat ru­nois­ta­ni. Sik­si ai­na hie­man yl­lät­tää, kun toi­nen ih­mi­nen tu­lee ker­to­maan, kuin­ka ru­no­ni on kos­ket­ta­nut hän­tä, ru­noi­li­ja ku­vai­lee.

Taus­tal­la us­ko­vai­sen ar­vo­maa­il­ma

Yleen­sä Ma­li­nen kir­joit­taa ru­non ylös pu­he­li­men­sa muis­ti­kir­jaan heti, kun ydi­na­ja­tus tu­lee mie­leen. Ru­not ku­vaa­vat suu­rim­mak­si osak­si hy­vin ar­ki­sia asi­oi­ta.

– Kun olin ko­ti­äi­ti­nä, kir­joi­tin vau­van var­pais­ta. Niin­kin pie­ni asia kuin vau­van var­pai­den nä­ke­mi­nen teki päi­väs­tä hy­vän ja sii­tä piti kir­joit­taa runo, hän ker­too esi­mer­kin yh­den ru­non­sa taus­tas­ta.

Ru­no­jen pää­a­si­al­li­set tee­mat ovat Ma­li­sen mu­kaan ai­ka ta­val­li­sia, jopa kli­sei­siä ai­hei­ta, ku­ten van­he­ne­mi­nen, ajan kul­ku ja rak­kaus. Myös luon­to ja Ju­ma­lan luo­mis­työ pu­hut­te­le­vat.

– Tar­koi­tus on, et­tä kai­kis­sa ru­nois­sa oli­si taus­tal­la us­ko­vai­sen ar­vo­maa­il­ma. Jos­kus on tul­lut kir­joi­tet­tua sel­lai­nen runo, et­tä vaik­ka se kir­jal­li­ses­sa mie­les­sä on ol­lut on­nis­tu­nut, en ole sitä ha­lun­nut jul­kais­ta, hän jat­kaa.

Jul­kai­su­ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa

Ma­li­sen pää­a­si­al­li­nen jul­kai­su­ka­na­va on Ins­tag­ram. Aluk­si hän jul­kai­si kir­joi­tuk­si­aan yk­si­tyi­sel­lä Ins­tag­ram-ti­lil­lään, jon­ka si­säl­lön nä­ke­vät vain hä­nen seu­raa­jan­sa. Noin vuo­si sit­ten ru­noi­li­ja pe­rus­ti myös jul­ki­sen ti­lin, jon­ka si­säl­lön voi­vat näh­dä kaik­ki so­vel­luk­sen käyt­tä­jät.

Säh­köis­ten ka­na­vien li­säk­si Ma­li­nen on jul­kais­sut oma­kus­tan­tee­na kak­si ru­no­ko­ko­el­maa, joi­ta on myy­ty pus­ka­ra­di­on kaut­ta tut­ta­vil­le. Sen li­säk­si ru­no­ja on jul­kais­tu toi­si­naan Päi­vä­mie­hes­sä.

– Eten­kin aluk­si osa jul­kai­suis­ta oli vä­hän synk­kiä, kun sis­ko­ni sai­ras­tu­mi­sen li­säk­si lä­hi­pii­ris­sä­ni oli mui­ta­kin vas­toin­käy­mi­siä. Sain hy­vää tar­koit­ta­via yh­tey­de­not­to­ja ih­mi­sil­tä, et­tä on­ko kaik­ki hy­vin, jol­loin heil­le piti ker­toa, et­tä tämä teks­ti on vain aja­tus­ten il­mai­sua, ei­kä se to­del­li­suus, jos­sa elän, hän muis­te­lee.

– Vai­ke­al­la­kin het­kel­lä kir­joi­te­tus­sa ru­nos­sa on tar­koi­tus tuo­da esiin toi­von sa­no­maa, hän li­sää.

Ei mi­kään ru­no­tyt­tö

Ma­li­sel­la kes­ti ai­kan­sa huo­ma­ta, et­tä hän yli­pää­tään piti kir­joi­tuk­si­aan ru­noi­na.

– Aluk­si en osan­nut edes aja­tel­la, et­tä nämä ovat ru­no­ja, kos­ka ne oli­vat lä­hin­nä pa­pe­ril­le kir­joi­tet­tu­ja aja­tuk­sia. Joku muu nii­tä tai­si al­kaa ru­noik­si sa­noa en­sin, hän muis­te­lee.

Vaik­ka Ma­li­nen al­koi kir­joit­taa ru­no­ja vas­ta ai­kui­se­na, kir­jal­li­suus on ai­na ol­lut hä­nel­le tär­ke­ää.

– Kir­joit­ta­mi­nen on ol­lut mi­nul­le help­poa ja olen mie­lel­lä­ni aut­ta­nut, kun joku on pyy­tä­nyt kir­joit­ta­maan jos­tain ai­hees­ta. Sit­ten myö­hem­min val­ke­ni, et­tä voi­han sitä kir­joit­taa, vaik­kei ku­kaan erik­seen pyy­täi­si­kään, hän ker­too.

Ma­li­nen muis­te­lee ha­vah­tu­neen­sa noin kol­men­kym­me­nen vuo­den iäs­sä sii­hen, et­tä hä­nes­tä löy­tyy ru­noi­li­ja­puo­li.

– Mi­kään ru­no­tyt­tö en ole ol­lut. Jou­duin kä­sit­te­le­mään asi­aa ja kas­vat­ta­maan sitä puol­ta osak­si omaa per­soo­naa­ni, hän ku­vaa kas­vu­aan ru­noi­li­jak­si.

Lue leh­des­tä koko haas­tat­te­lu sekä Satu Ma­li­sen kir­joit­ta­ma runo.