JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan sana on hyvä siemen

Sana sunnuntaiksi
9.2.2025 6.00

Juttua muokattu:

4.2. 13:01
2025020413010720250209060000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Ta­pa­ni Töl­li

Hyvä sie­men on us­ko­vai­sis­sa ih­mi­sis­sä. Hy­väs­tä sie­me­nes­tä kas­va­nut sato kor­ja­taan tai­vaan ait­toi­hin, ikui­seen elä­mään.

Jee­sus pu­hui seu­raa­jil­leen pal­jon ver­tauk­sil­la, eri­tyi­ses­ti, kun hän ku­va­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­miin kir­joi­te­tus­sa ver­tauk­ses­sa ku­va­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kyl­vö­työ­tä.

Kyl­vä­mi­nen on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn ydin­tä. Sil­lä tar­koi­te­taan Ju­ma­lan sa­nan, us­kon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen esil­lä pi­tä­mis­tä. Jee­sus it­se kyl­vi ja lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa kyl­vö­työ­hön vie­mään evan­ke­liu­min ar­mol­lis­ta kut­sua ih­mi­sil­le.

Jee­sus pu­hui ai­em­min laa­jas­sa kyl­vä­jä­ver­tauk­ses­sa elä­väs­tä Ju­ma­lan sa­nas­ta hy­vä­nä sie­me­ne­nä (Luuk. 8:4–15). Sa­nan vas­taa­not­ta­jas­sa sie­men syn­nyt­tää uu­den elä­män ja vai­kut­taa myös hy­vän he­del­män.

Evan­ke­liu­min voi­ma

Maa­il­mas­sa on ai­na hy­vän ja pa­han vä­li­nen tais­te­lu, kos­ka myös sie­lun­vi­hol­li­nen, Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja, kyl­vää ah­ke­ras­ti va­hin­gol­lis­ta sie­men­tä, rik­ka­vil­jaa ja oh­dak­kei­ta. Vi­hol­li­nen on hy­vin tai­ta­va käyt­tä­mään eri kei­no­ja mo­ni­puo­li­ses­ti ja rik­ka­vil­jan, Ju­ma­lan to­tuu­den vas­tai­sen sa­nan, erot­ta­mi­nen oi­ke­an vil­jan se­as­ta voi ol­la vai­ke­aa. Moni on vas­taa­not­ta­nut vi­hol­li­sen val­he­saar­nan.

Ver­tauk­sen mu­kaan Ju­ma­lan sana on hyvä sie­men, jota Ju­ma­lan lap­set kyl­vä­vät. He elä­vät ih­mis­ten kes­kel­lä elä­män­ti­lan­teen­sa mu­kaan omal­la pai­kal­laan. Elä­vä kris­til­li­syys ei ole eris­täy­ty­nyt luos­ta­rei­hin ja kam­mi­oi­hin.

Mo­nil­la ih­mi­sil­lä maa­il­mas­sa on ol­lut ja on vai­kea näh­dä, et­tä hyvä sie­men on köy­his­sä ar­mo­lap­sis­sa, us­ko­vai­sis­sa ih­mi­sis­sä. Näin kui­ten­kin on. Pro­feet­ta Je­sa­ja ihas­te­li tätä ja sa­noi: ”Ja ei yh­den­kään asu­vai­sen pidä sa­no­man, minä olen heik­ko, et­tä kan­sal­la, joka siel­lä asuu, pi­tää ole­man syn­tien pääs­tö.” (Jes. 33:24.)

Paa­va­li ylis­ti evan­ke­liu­min voi­maa to­de­ten: ”Sil­lä en minä hä­peä Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia; sil­lä se on Ju­ma­lan voi­ma it­se­kul­le­kin us­ko­vai­sel­le au­tuu­dek­si” (Room. 1:16).

Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja huo­len­pi­toon voi luot­taa. Niin te­ki­vät muun mu­as­sa is­ra­e­li­lai­set Pu­nai­sen­me­ren ran­nal­la: ”Her­ra so­tii tei­dän puo­les­tan­ne” (2. Moos. 14:14).

Kyl­vöä en­nen elon­kor­juu­ta

Kyl­vö­työs­sä ih­mis­mie­li voi jos­kus voit­taa ja tu­lee halu näh­dä kyl­vö­työn tu­lok­sia heti. Sa­nan­kyl­vä­jä ei näe kui­ten­kaan ai­na it­se työn­sä tu­lok­sia. Hä­nen teh­tä­vän­sä on kyl­vää, ei lei­ka­ta.

Ver­tauk­sen pal­ve­li­jat ky­syi­vät isän­näl­tä rik­ka­vil­jas­ta: ”Tah­dot­kos, et­tä me me­nem­me ja ko­koom­me ne?” (Matt. 13:28). Isän­tä ei an­ta­nut sii­hen lu­paa.

Jee­sus osoit­ti omal­la esi­mer­kil­lään, et­tä Ju­ma­lan työ on toi­sen­lais­ta. Myös apos­to­lit kuu­lut­ti­vat nöy­räs­ti ar­mol­lis­ta kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Työ­tä ei teh­dä vä­ki­val­loin, vaan hen­gen mie­kal­la, elä­väl­lä Ju­ma­lan sa­nal­la. Her­ran työs­sä ei tar­vi­ta vi­haa.

Ju­ma­lan sana tuo sel­väs­ti esiin sen, et­tä ai­kaa on vä­hän ja sa­don­kor­juu on tu­los­sa. Lo­pul­ta hy­väs­tä sie­me­nes­tä kas­va­nut sato kor­ja­taan tai­vaan ait­toi­hin, ikui­seen elä­mään. Oh­dak­keet ja rik­ka­vil­jat koo­taan lyh­teik­si ja pol­te­taan.

Vie­lä on kui­ten­kin kyl­vön ai­ka. Evan­ke­liu­mia tar­jo­taan us­kot­ta­vak­si. Pie­ta­ri ke­hot­ti toi­sen kir­jeen lo­pus­sa: ”Mi­nun rak­kaa­ni, et­tä te näi­tä odo­tat­te, niin ah­ke­roit­kaat, et­tä te hä­nen edes­sän­sä puh­taik­si ja nuh­teet­to­mik­si rau­has­sa löy­det­täi­siin; ja lu­ke­kaat mei­dän Her­ran Je­suk­sen Kris­tuk­sen pit­kä­mie­li­syys tei­dän au­tuu­dek­sen­ne.” (2. Piet. 3:14–15). Ju­ma­lan ar­mo on mit­taa­mat­to­man suu­ri.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 13:24–30

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus esit­ti ope­tus­lap­sil­leen ver­tauk­sen tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta: ”Mies kyl­vi pel­toon­sa hy­vää sie­men­tä. Mut­ta kun kaik­ki nuk­kui­vat, hä­nen vi­ha­mie­hen­sä tuli, kyl­vi veh­nän se­kaan rik­ka­vil­jaa ja meni pois. Kun vil­ja nou­si oraal­le ja al­koi teh­dä täh­kää, rik­ka­vil­ja­kin tuli nä­ky­viin. Työ­mie­het me­ni­vät sil­loin isän­tän­sä luo ja sa­noi­vat hä­nel­le: ’Her­ra, et­kö sinä kyl­vä­nyt pel­too­si hy­vää sie­men­tä? Mis­tä sii­hen on tul­lut rik­ka­vil­jaa?’ Isän­tä sa­noi heil­le: ’Se on vi­ha­mie­he­ni työ­tä.’ Mie­het ky­syi­vät sil­loin hä­nel­tä: ’Tah­dot­ko, et­tä me­nem­me kit­ke­mään sen pois?’ ’En’, hän vas­ta­si, ’te voit­te rik­ka­vil­jaa koo­tes­san­ne nyh­tää sen mu­ka­na veh­nää­kin. An­ta­kaa nii­den kas­vaa yh­des­sä elon­kor­juu­seen as­ti. Kun sen ai­ka tu­lee, minä sa­non kor­juu­vä­el­le: Koot­kaa en­sin rik­ka­vil­ja ja si­to­kaa se kim­puik­si, et­tä se pol­tet­tai­siin. Mut­ta veh­nä kor­jat­kaa ait­taa­ni.’”

Bib­lia: Toi­sen ver­tauk­sen pani hän hei­dän eteen­sä, sa­no­en: tai­vaan val­ta­kun­ta on ih­mi­sen ver­tai­nen, joka kyl­vi hy­vän sie­me­nen pel­toon­sa. Mut­ta ih­mis­ten maa­tes­sa tuli hä­nen vi­hol­li­sen­sa ja kyl­vi oh­dak­kei­ta ni­suin se­kaan, ja meni pois. Mut­ta kuin oras ru­pe­si kas­va­maan ja he­del­män kan­toi, sil­loin nä­kyi­vät myös oh­dak­keet. Mut­ta per­heen isän­nän pal­ve­li­jat tu­li­vat ja sa­noi­vat hä­nel­le: Her­ra, et­kös hy­vää sie­men­tä kyl­vä­nyt pel­toos? Mis­tä siis sil­lä on oh­dak­keet? Niin sa­noi hän heil­le: vi­ha­mies sen teki. Mut­ta pal­ve­li­at sa­noi­vat hä­nel­le: tah­dot­kos, et­tä me me­nem­me ja ko­koom­me ne? Mut­ta hän sa­noi: en, et­tet­te oh­dak­kei­ta koo­tes­san­ne myös tem­pai­si yn­nä hei­dän kans­san­sa ni­su­ja pois. Sal­li­kaat mo­lem­mat kas­vaa elon-ai­kaan as­ti; ja elon-ajal­la sa­non minä elo­mie­hil­le: koot­kaat en­sin oh­dak­keet, ja si­to­kaat hei­tä lyh­tei­siin pol­tet­taa, mut­ta ni­sut koot­kaat mi­nun ait­taa­ni.

12.2.2025

Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Kol. 3:13

Viikon kysymys