Jukka Palola
Pohjois-Amerikka
Kuluneen kesän kielileiri sisälsi muun muassa englannin opiskelua, LLC:n suviseurat, valasretken Tyynellä valtamerellä sekä biisonien bongausta Kalliovuorten maisemissa.
Heinäkuun toisena päivänä puolen päivän tienoilla Helsingin lentoaseman lähtöaulassa oli vipinää. 49 kielileirimatkalle lähtevää nuorta ja me neljä matkanvetäjää tervehdimme toisiamme. Moni matkalle lähtijän vanhempi oli tullut saattelemaan omaa nuortaan ja toivottamaan hyvää matkaa.
Paljon jännitystä ja monia kysymyksiä oli ilmassa: miten matka tulee sujumaan, saanko kavereita ja ystäviä, pärjäänkö englannin kielellä, selviänkö kuukauden poissa kotoa?
Ensimmäisestä matkapäivästä tuli pitkä. Kun olimme päässeet Reykjavikin ja Toronton kautta Kanadaan Saskatoonin lentokentälle, edessä oli vielä vajaan parin tunnin bussimatka Prairie Shoresin leirikeskukseen. Kun pääsimme lopulta perille, kello oli jo neljä aamuyöllä paikallista aikaa.
Outlookin suviseurat ja kielileiri
Leirikeskus ehti tulla meille hyvin tutuksi, sillä yövyimme siellä kaikkiaan 12 yötä. Neljän ensimmäisen päivän aikana osallistuimme LLC:n suviseuroihin Outlookissa Saskatchewanissa. Kuljimme leirikeskuksesta aamuin illoin noin tunnin matkan seura-alueelle ja takaisin tunnelmallisella koulubussilla.
Suviseurojen jälkeen alkoi viikon mittainen kielileiri, jossa LLC.n kutsumat leiriohjaaja ja kolme opettajaa opettivat ryhmämme nuorille englantia. Leirille osallistui myös toistakymmentä pohjoisamerikkalaista opiskelijaa, joille yksi matkanvetäjistämme, Nina Vänskä, opetti suomen kieltä.
– Parasta leirillä oli uusien ihmisten kohtaaminen ja hyvä ryhmähenki, ja se että englannin opiskelu oli tehty todella matalalla kynnyksellä kaikille helpoksi, nuoret kommentoivat.
Yksi leirin kohokohdista oli päivän retki Saskatoonin kaupunkiin. Kävimme Walmartissa, söimme pizzaa kaupungin keskustassa ja tutustuimme Wanuskewinin puistoon, jossa saimme kuulla paikallisen alkuperäisväestön historiasta. Illalla meillä oli vielä yhteiset seurat Saskatoonin seurakunnan kanssa.
Preerian keskeltä Kalliovuorten maisemiin
Leiriviikon sunnuntaina vierailimme Dunblanen seurakunnassa. Kun leiriviikko päättyi maanantaina, lähdimme seuraavana aamuna tilausbussilla Prairie Shoresista kohti Albertan provinssia. Lethbridgen kaupungissa meillä oli iltaseurat yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa.
Hotelliyön jälkeen keskiviikkona suuntasimme kohti Waterton Park-kansallispuistoa, jossa teimme pikniklounaan jälkeen pienen vaelluksen läheisen vuoren päälle. Illaksi ehdimme British Columbian provinssiin Cranbrookin kaupunkiin.
Ravintolaillallisen ja Walmartissa käynnin jälkeen suuntasimme kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan St. Eugeneen. Kyseessä on entinen kootenai-heimon koulukoti, johon alkuperäisväestön lapset aikoinaan pakotettiin muuttamaan pois vanhempiensa luota.
Nykyään entinen koulu on kunnostettu viihtyisäksi hotelliksi. Hotellin yhteydessä on museo, jossa saimme kuulla sekä kootenai-heimon pitkästä mielenkiintoisesta historiasta että koulukodin ajan synkästä historiasta.
Kaksi yötä Cranbrookissa vietettyämme siirryimme perjantaina jännittävän rajanylityksen kautta USA:n puolelle Montanan osavaltioon, Flathead Valleyn seurakunnan vieraaksi. Kyseessä oli matkamme ensimmäinen perhemajoitus.
– Majoittuminen perheissä oli hauskaa ja oli kiva päästä näkemään amerikkalaisten uskovaisten arkielämää ja tutustumaan uusiin ihmisiin, nuoret kokivat.
Lauantaina teimme paikallisten uskovaisten kanssa yhteisen retken Bison Rangen luonnonpuistoon. Onnistuimme näkemään biisonilauman lisäksi kolme karhuakin.
Sunnuntaiaamuna oli aurinkoiset ja lämpimät peltoseurat seurakunnan uuden kirkon tontilla. Iltapäivällä jatkoimme matkaamme Spokaneen, josta käsin teimme seuraavana päivänä päiväretken Idahon osavaltiossa sijaitsevaan Couer d’Aleneen.
Spokanesta matkamme jatkui tiistaina Colorado-joen ja Kalliovuorten huikaisevien maisemien ja saksalaista alppikaupunkia mukailevan Leavenworthin kautta Washingtonin osavaltiossa sijaitsevaan Seattleen.
Tyynenmeren rannalta Minnesotaan
Seattlessa teimme keskiviikkona valasretken Tyynelle valtamerelle ja onnistuimme näkemään neljä valasta. Valasretken jälkeen ehdimme pikaisesti tutustua Seattlen keskustaan ja sen kalatoriin.
Illalla meillä oli seurat ja opistoesittely Seattlen seurakunnan vuokraamassa seurapaikassa. Torstain välipäivä isäntäperheen kotona päättyi yhteisiin iltaseuroihin.
Olimme tulleet Saskatchewanista Seattleen asti bussilla. Nyt perjantaiaamuna oli edessä kielileirimatkamme ensimmäinen sisäinen lento Seattlesta Minneapolisiin. Sinne päästyämme suuntasimme bussilla kohti Elk Riverin seurakunnan kirkkoa, jossa meitä odotti pizzaillallinen. Lauantai oli jälleen välipäivä isäntäperheen luona.
Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme Elk Riverin kirkkoon ehtoollisjumalanpalvelukseen ja samana iltana läheiseen Monticellon kirkkoon seuroihin. Nuo seurat keskeytyivät hetkeksi tornadohälytyksen takia, mutta onneksi tornado ei osunut kohdalle.
Lopuksi takaisin Kanadaan
Maanantaiaamuna oli tosi aikainen herätys. Edessämme oli kielileirimatkamme toinen sisäinen lento Minneapolisista New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Buffalon kaupunkiin. Sieltä jatkoimme bussilla rajan yli Kanadan puolelle Niagara Fallsin kaupunkiin, jossa yövyimme hotellissa.
Tiistaina matkamme jatkui idyllisen Niagara-on-the-Laken pikkukaupungin kautta Vaughan Millsin kauppakeskukseen ja sieltä Toronton seurakunnan kirkolle. Keskiviikko oli matkamme viimeinen lepopäivä isäntäperheessä. Illalla kokoonnuimme matkamme viimeisiin seuroihin yhdessä Toronton seurakunnan kanssa.
Viimeinen yhteinen matkapäivämme, heinäkuun viimeinen päivä alkoi kokoontumisella Toronton seurakunnan kirkolle, josta lähdimme tilausbussilla kohti Toronton suurkaupungin keskustaa. Ruokailun jälkeen hajaannuimme kolmeen eri käyntikohteeseen. Viimeinen yhteinen ohjelmanumeromme oli risteily Toronto Islands-saarelle Ontariojärvellä. Sieltä palatessamme söimme Beaver tail- eli ”Majavanhäntä”-leivokset ennen nousuamme Toronton lentokentälle vievään bussiin.
Elokuun ensimmäisen päivän iltapäivällä lentomme Torontosta Reykjavikin kautta laskeutui Helsingin lentoasemalle. Matkalaukkuaulassa hyvästelimme toisemme haikein mielin, kiitollisena hyvin onnistuneesta matkasta ja matkaseurueemme hyvästä yhteishengestä.
Moni oli saanut uusia uskovaisia ystäviä. Moni oli huomannut pärjäävänsä hyvin englannin kielellä – olivathan jotkut nuorista päässeet tulkkaamaan seurapuheitakin. Ja kaikki olimme selvinneet hyvin kuukauden poissa kotoa.
– Oli aivan huippu reissu!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?