Saa­ra Ju­nes

Tan­ja (nimi muu­tet­tu) mai­nit­see per­he­kun­tou­tuk­sen yh­te­nä hei­dän elä­män­sä ve­den­ja­ka­ja­na. Per­he­te­ra­peut­ti suo­sit­te­li sin­ne läh­te­mis­tä, mut­ta mik­si? Pa­la­taan ajas­sa avi­o­lii­ton al­ku­vuo­sien jäl­kei­seen ai­kaan.

Tan­jan mah­dol­li­suu­det jät­tää lap­set puo­li­son­sa vas­tuul­le oli­vat vä­hen­ty­neet nel­jän­nen lap­sen syn­nyt­tyä. Tan­jan mie­les­sä sii­hen oli ym­mär­ret­tä­vä syyn­sä, sil­lä mies oli sai­ras­tu­nut va­ka­vaan fyy­si­seen sai­rau­teen; sen seu­rauk­se­na hän oli jou­tu­nut jää­mään pois työ­e­lä­mäs­tä.

– Vä­lil­lä pys­tyin jät­tä­mään lap­set, ja sit­ten oli ai­ko­ja, et­ten pys­ty­nyt jät­tä­mään. Tie­sin, et­tei hän pys­ty hal­lit­se­maan per­het­tä, Tan­ja ker­too.

Vas­tuu lap­sis­ta ja ko­dis­ta siir­tyi vuo­si vuo­del­ta yhä enem­män Tan­jal­le.

Muu­ta­ma vuo­si sai­ras­tu­mi­sen­sa jäl­keen mies sai ADHD-di­ag­noo­sin, mil­lä Tan­jan ar­vi­on mu­kaan oli osuu­ten­sa puo­li­son oman ar­jen hal­lin­taan ja ky­kyyn huo­leh­tia per­hees­tä. Hil­jal­leen mu­kaan tuli fyy­si­nen vä­ki­val­ta, jota mies ei Tan­jan ker­to­man mu­kaan ym­mär­tä­nyt vää­räk­si.

– Se ei ol­lut mi­tään ko­vaa, mut­ta kiel­let­tyä, Tan­ja tie­tää.

Mies haki kes­kus­te­lu­a­pua, mut­ta sii­tä ei ol­lut pit­kä­ai­kais­ta hyö­tyä fyy­si­seen vä­ki­val­taan.

Hen­ki­nen vä­ki­val­ta fyy­sis­tä pa­hem­paa

Mie­hen käyt­tä­mä hen­ki­nen vä­ki­val­ta oli Tan­jan ker­to­man mu­kaan fyy­sis­tä pa­hem­paa. Sii­hen si­säl­tyi muun mu­as­sa vä­hät­te­lyä, epä­luot­ta­muk­sen il­mai­sua, kont­rol­loin­tia, ne­ga­tii­vis­ta pu­het­ta, lei­maa­mis­ta, las­ten asi­ois­ta pu­hu­mis­ta hei­dän kuul­len ja hen­gel­li­sil­lä asi­oil­la uh­kai­lua.

– Mei­dän per­hees­sä ei ole mi­tään hy­vää. Me ei osa­ta kas­vat­taa lap­sia ja lap­set ei­vät osaa mi­tään. Me ol­laan joka asi­as­sa ta­val­laan sitä poh­ja­sak­kia, Tan­ja lis­taa.

Yk­si vä­ki­val­lan il­me­ne­mi­sen muo­to oli kui­ten­kin Tan­jas­ta ylit­se mui­den: mie­hel­lä oli suo­sik­ki­lap­si. Yh­tä ai­kaa hen­ki­nen vä­ki­val­ta suun­tau­tui pää­a­si­as­sa yh­teen lap­seen.

– En minä sitä hy­väk­sy­nyt, et­tä pi­de­tään yh­tä las­ta help­po­na ja lem­pi­lap­se­na. Se ai­heut­taa lap­sil­le hir­ve­ä­tä ris­ti­rii­taa.

Luot­ta­mus Luo­jaan kan­nat­te­li

Ai­na ei ol­lut ol­lut näin. Jo en­si­ta­paa­mi­ses­sa he mo­lem­mat ko­ki­vat, et­tä ”tuos­sa hän on”.

– Ihan niin kuin sii­nä oli­si ol­lut en­ke­li tai joku muu, Tan­ja ku­vaa.

Tan­ja koki tär­ke­äk­si, et­tä sai heti suh­teen alus­sa us­kou­tua omis­ta sai­rauk­sis­taan ja tul­la hy­väk­sy­tyk­si.

Vuo­sien var­rel­la esiin tul­leis­ta vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta Tan­ja nä­kee puo­li­son hä­nel­le tar­koi­te­tuk­si ja rak­kaak­si.

– Oli­sin ha­lun­nut jat­kaa vaik­ka sa­ta­vuo­ti­aak­si, mut­ta tuol­la (mie­hen) ter­vey­den­ti­lal­la en oli­si jak­sa­nut ko­vin pit­kään.

Tan­ja ker­too, kuin­ka vai­keuk­sien kes­kel­lä on ol­lut tie­to sii­tä, et­tä Ju­ma­la joh­taa hei­dän elä­mään­sä ja rat­kai­see asi­at ajal­laan ja ta­val­laan, vaik­ka se on myös epäi­lyt­tä­nyt.

– Ju­ma­la ei an­na enem­pää kuor­maa, mitä jak­saa kan­taa. Kyl­lä­hän sitä on mo­nes­ti aja­tel­lut, et­tä on­ko tämä ihan tosi.

Am­mat­ti­a­pu aut­toi tun­nis­ta­maan ti­lan­teen

Per­he­kun­tou­tus ava­si Tan­jan sil­mät nä­ke­mään am­mat­ti­lais­ten tu­ke­ma­na sen­het­ki­sen ti­lan­teen.

– Olin tosi uu­pu­nut ja en tie­dä, et­tä mis­sä ol­tai­siin. Oli­si­ko meil­lä lap­sia täs­sä it­sel­lä, jos me ei oli­si läh­det­ty sin­ne? Se syk­sy oli ai­ka­moi­nen ve­den­ja­ka­ja mei­dän per­heen elä­mäs­sä. Ras­kas ko­ke­mus, mut­ta tosi hyvä.

Puo­li­so ei Tan­jan mu­kaan osan­nut kui­ten­kaan tuo­da per­he­kun­tou­tuk­ses­ta saa­tu­ja op­pe­ja ar­keen.

So­si­aa­li­toi­meen kon­tak­ti syn­tyi, kun esi­koi­ses­ta teh­tiin las­ten­suo­je­luil­moi­tus, jon­ka syyk­si mai­nit­tiin lap­sen ma­sen­tu­nei­suus.

– Kyl­lä­hän sitä en­sin kau­his­tui, Tan­ja muis­taa ja jat­kaa, kuin­ka per­he sai muun mu­as­sa per­he­työn­te­ki­jöi­tä ja tar­vit­ta­es­sa muu­ta­kin apua ko­tiin.

Yh­te­nä aut­ta­mi­sen muo­to­na tar­jot­tiin tu­ki­per­he­toi­min­taa. Lap­set yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta kä­vi­vät ker­ran kuus­sa tu­ki­per­hees­sä usei­den vuo­sien ajan.

Mer­kit­tä­vä­nä apu­na Tan­ja on ko­ke­nut per­he­te­ra­peu­tin ja psy­ki­at­ri­sen sai­raan­hoi­ta­jan ta­paa­mi­set.

– He ovat ol­leet tosi iha­nia ih­mi­siä. Vaik­ka he ei­vät ole us­ko­vai­sia, he ovat ym­mär­tä­neet täy­sin mei­dän us­ko­vais­ten elä­män. Jos tätä tu­kea ei oli­si ol­lut, niin en minä eh­kä täs­sä oli­si. Oli­sin­ko pa­la­nut lop­puun, mitä oli­si ta­pah­tu­nut?

Per­he­kun­tou­tuk­sen jäl­keen Tan­ja ky­ke­ni avaa­maan per­heen ti­lan­net­ta ul­ko­puo­li­sil­le. Hän kan­nus­ti myös lap­sia ole­maan avoi­mia so­si­aa­li­työn­te­ki­jöil­le, jos he oli­vat jou­tu­neet isän vä­ki­val­lan koh­teek­si.

Tan­ja ker­too, kuin­ka ul­ko­puo­li­set puo­li­tu­tut ei­vät tien­neet mie­hen käy­tök­ses­tä ko­to­na, vaan ovat jäl­ki­kä­teen ol­leet esiin tul­leis­ta asi­ois­ta yl­lät­ty­nei­tä.

– Mies osa­si esi­mer­kik­si rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä jo­ten­kin näy­tel­lä tai sin­nit­te­li siel­lä. Sit­ten kun tul­tiin ko­tiin, niin se ta­val­laan ai­na pur­kau­tui.

Po­lii­sin suun­taan Tan­ja ei ol­lut yh­tey­des­sä, ei­kä ri­ko­sil­moi­tuk­sia mie­hen toi­min­nas­ta kir­jat­tu kos­kaan.

Mie­hen elä­män­lan­ka ohe­ni

Vii­mei­sen puo­li vuot­ta Tan­jan puo­li­so viet­ti enim­mäk­seen sän­gys­sä ma­koil­len. Mies ei ol­lut kos­kaan suos­tu­nut hoi­dat­ta­maan to­det­tua pe­rus­sai­raut­ta ei­kä tuol­loin enää ha­keu­tu­nut myös­kään psy­ko­lo­gil­le saa­maan kes­kus­te­lu­a­pua.

Mie­hen lap­siin koh­dis­ta­ma hen­ki­nen vä­ki­val­ta oli jat­ku­nut ja al­koi suun­tau­tua myös Tan­jaan.

– Sil­loin, kun hän jak­soi ol­la yl­hääl­lä, joka asi­as­sa hän tuli mi­nua neu­vo­maan. En myös­kään saa­nut hä­nel­tä enää tu­kea, tur­vaa, en fyy­sis­tä lä­hei­syyt­tä, en mi­tään. Hän kiel­si kai­ken, Tan­ja ker­taa.

Tan­ja tun­si, et­tä voi­mat al­ka­vat ol­la vä­his­sä. Ta­ka­na oli myös pan­de­mia-ai­ka ja use­an lä­hi­su­ku­lai­sen me­ne­tys.

Edes­sä ole­va loma-ai­ka toi­si ko­tiin muu­al­la opis­ke­le­van lap­sen, jo­hon mies eri­tyi­ses­ti koh­dis­ti vä­ki­val­taa.

– Sai­raan­hoi­ta­jan kans­sa oli pu­het­ta, et­tä on­ko mies lai­tet­ta­va jo­hon­kin hoi­to­lai­tok­seen jok­si­kin ai­kaa. Tai oli­si­ko yk­si rat­kai­su meil­le ol­lut asu­mus­ero, joka mi­nus­ta tun­tui ihan hir­ve­äl­tä, Tan­ja miet­tii.

Avi­oe­ro ei ol­lut Tan­jal­le vaih­to­eh­to mis­sään vai­hees­sa.

Tai­vaan Isäl­lä oli va­rat­tu­na hei­dän per­heel­le oma suun­ni­tel­man­sa.

Tan­jan ja lä­heis­ten ys­tä­vien sil­mis­sä mie­hen elä­män­ha­lu oli al­ka­nut hii­pua. Tan­jas­sa oli he­rän­nyt huo­li puo­li­son voin­nis­ta, ja kun fyy­si­sen sai­rau­den oi­reet pa­he­ni­vat, mies toi­voi pää­se­vän­sä sai­raa­la­hoi­toon.

Am­bu­lans­si ot­ti Tan­jan puo­li­son yö­tä vas­ten kyy­tiin. Puo­li­sot siu­na­si­vat toi­si­aan evan­ke­liu­mil­la, ja Tan­ja kävi va­ka­vas­ta ti­lan­tees­ta huo­li­mat­ta luot­ta­vai­ses­ti nuk­ku­maan.

– He­rä­sin aa­mu­yöl­lä sii­hen, kun lää­kä­ri soit­ti ja ar­va­sin heti, et­tä jo­tain tosi va­ka­vaa on ta­pah­tu­nut.

Tan­ja kuu­li, et­tä hä­nen puo­li­son­sa oli vas­ta me­neh­ty­nyt.

Uu­det tun­teet tu­li­vat tu­tuik­si

Tan­ja ker­too, kuin­ka puo­len vuo­den koh­dal­la mie­hen kuo­le­mas­ta su­ru­työn pa­hin vai­he tun­tui men­neen ohi. Haas­ta­vat by­rok­raat­ti­set asi­at alai­käis­ten huol­ta­juu­teen liit­ty­en oli­vat ohit­se, ja ar­ki, jo­hon sai tar­vit­ta­es­sa apua lä­hei­sil­tä, aset­tu­nut uu­teen uo­maan­sa.

Yh­teis­kun­nal­ta ja us­ko­vai­sil­ta ys­tä­vil­tä saa­tu apu oli mer­kit­tä­vää sekä hen­ki­ses­ti et­tä käy­tän­nös­sä.

Per­heen elä­mä oli jäl­leen ve­den­ja­ka­jal­la, jos­sa mo­nen­lai­set tun­teet tu­li­vat tu­tuik­si ja sai­vat nä­kyä.

– Tot­ta kai on tul­lut ikä­vä ja on kai­van­nut nii­tä hy­viä het­kiä. Eni­ten olen kai­van­nut mei­dän vä­lis­tä lä­hei­syyt­tä, Tan­ja ker­too.

Lap­set kai­paa­vat yhä en­nen kaik­kea isän läs­nä­o­loa: sitä, et­tä hän oli­si vie­lä tääl­lä. Muus­ta­kin Tan­ja on teh­nyt huo­mi­oi­ta:

– Ne tie­si, mitä mei­dän per­he-elä­mä on ol­lut, ja min­kä­lais­ta se on nyt. Kyl­lä­hän he ko­ke­vat sel­lais­ta jon­kin­lais­ta hel­po­tus­ta.

Hel­po­tuk­sen tun­teen kans­sa Tan­ja on it­se­kin tul­lut tu­tuk­si, ja sa­maa ovat ais­ti­neet myös hä­nen lä­hei­sen­sä.

– Kyl­lä mä olin sii­nä mie­les­sä (hel­pot­tu­nut), et­tä mul­la ei ol­lut enää huo­li. Mä tie­sin, et­tä mies ha­lu­si ol­la us­ko­vai­nen, hän pää­si tai­vaa­seen, hä­nel­lä ei ole enää ki­pu­ja. Se oli it­sel­le suu­rin loh­tu.

Hel­po­tus­ta seu­ra­si kui­ten­kin syyl­li­syyt­tä: mi­ten voi ko­kea hel­po­tus­ta puo­li­son kuo­le­mas­ta?

– Tot­ta kai se vä­lil­lä tun­tuu, et­tä on­ko tämä oi­kein.

Avun vas­taa­not­ta­mi­nen ei ole hä­peä

Täl­lä het­kel­lä Tan­ja on työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­lä. Päi­vis­sä on väl­jyyt­tä las­ten ol­les­sa kou­lus­sa ja men­neen poh­ti­mi­sel­le on au­en­nut ti­laa. Se et­tei mies kä­si­tel­lyt lap­suu­des­sa ja nuo­ruu­des­sa ta­pah­tu­nei­ta asi­oi­ta, saa Tan­jan miet­te­li­ääk­si. Hän on myös huo­man­nut, kuin­ka lap­suu­den­ko­deis­ta pe­riy­ty­neet eri­lai­set kas­va­tus­ta­vat ai­heut­ti­vat ris­ti­rii­taa ja eri­lai­sia nä­ke­myk­siä hei­dän per­he-elä­mään­sä.

– Hä­nen käyt­täy­ty­mis­mal­lin­sa tu­lee siel­tä, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti su­ku­pol­vien ket­ju huo­nois­sa asi­ois­sa kat­ke­aa.

Per­heen haas­teil­le on löy­ty­nyt Tan­jan mie­les­sä vä­ki­val­lan li­säk­si mui­ta­kin se­li­tyk­siä. Use­an per­heen­jä­se­nen neu­rop­sy­ki­at­ri­set oi­reet ja sai­rau­det ovat vai­kut­ta­neet ko­ko­nais­ti­lan­tee­seen.

Vai­keuk­sia ko­ke­vil­le Tan­jal­la on sa­not­ta­va­naan pai­no­kas vies­ti avun vas­taa­not­ta­mi­seen:

– Se ei ole mi­kään hä­peä. Se ei tee si­nua ih­mi­se­nä yh­tään huo­nom­mak­si. Se ei tee tei­dän per­het­tä yh­tään huo­nom­mak­si. Ot­ta­kaa se apu vas­taan, mitä teil­le tar­jo­taan. Tai jos jak­sat­te, niin et­ti­kää sitä.

Mis­tä apua hen­ki­seen vä­ki­val­taan?

Nol­la­lin­ja – lä­hi­suh­de­vä­ki­val­taa ko­ke­neil­le

Nais­ten­lin­ja – vä­ki­val­taa ko­ke­neil­le nai­sil­le ja ty­töil­le

En­si- ja tur­va­ko­tien liit­to – vä­ki­val­taa tai vä­ki­val­lan uh­kaa ko­ke­neil­le

Mies­sa­kit ry: Lyö­mä­tön lin­ja – lä­hi­suh­de- ja per­he­vä­ki­val­taan eri­kois­tu­nut toi­min­ta­muo­to mie­hil­le