Hannele Puhakka
Hannele Puhakka
Timo Pietiläinen
Katselin lapsena usein muurahaisen kulkua, sillä lapsuudenkotimme lähistöllä oli monta muurahaispesää. Monet reitit olivat niin vakiintuneita, että maassa pystyi näkemään syntyneitä polkuja. Kun joku reitti tukkeutui kävyn tai kiven vuoksi, alkoi vaihtoehtoreitin etsintä. Pystyin ylempää näkemään, mistä paras reitti olisi kulkenut. Muurahaisella reitin valinta näytti sattumanvaraiselta.
Teemme päivittäin lukemattomia erilaisia päätöksiä ja ratkaisuja. Kuvaavaa ajassamme on, että moni epäröi ja ahdistuu ratkaisuvaihtoehtoja punnitessaan. Mihin perustan päätökseni, minkä varaan rakennan valintani? Järjen ja ymmärryksen käyttäminen ajallisen elämän ratkaisuissa on luonnollista, jopa välttämätöntä. Raamatun sivuilta avautuu kuitenkin toisenlainen näkökulma, etenkin elämän syvimpiin kysymyksiin.
Psalmi 28 johdattaa lukijansa tilanteeseen, jossa matkalla on tarvittu apua. Kirjoittaja on ehkä tilanteessa, jossa tie on näyttänyt olevan tukossa ja vaihtoehdot vähissä. ”Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni. Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos et sinä vastaa, olen kuoleman oma. Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.” (Ps. 28:1–3.)
Kuuleeko Jumala pyyntömme hädän keskellä? Avautuuko tie eteenpäin turvautumalla Herraan? Psalmin kirjoittaja tunnustaa: ”Sinä olet minun kallioni.” Hän toteaa, että ilman Jumalan auttavaa vastausta hän on kuoleman oma. Saattaa olla, että tätä lukiessa koet kirjoittajan tavoin, että tielläsi on isoja esteitä. Edessä tuntuu olevan vain huonoja ratkaisuvaihtoehtoja, ja tulevaisuus pelottaa. Koettelemusten keskellä saattaa uskovakin epäillä, kuuleeko Jumala ja auttaako Kaikkivaltias eteenpäin esteiden ohi tai niiden ylitse.
Psalmin kirjoittaja saa avun ja lohdun ja puhkeaa kiitokseen: ”Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.” (Ps. 28:7.)
Elävän uskon omistaminen ei tarkoita välttämättä helppoa tietä. Jumala saattaa kuljettaa lastaan mutkaisia reittejä, joiden varrella on vaivaa ja murhettakin. Raamatun sana kehottaa kuitenkin luottamaan Jumalan voimaan ja apuun. Psalmin kirjoittaja ihastelee: ”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!” (Ps. 139:17.) Uskova voi luottaa Jumalan johdatukseen.
Jumala on Pojassaan valmistanut ihmiselle tien, jolle kutsutaan jokaista. Usko avaa tielle näkymää, että uskon tietä kulkevalla on hyvä osa. Keskeistä ei kuitenkaan ole, millaisia ovat matkan vaiheet vaan se, mitä odottaa tien päässä. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari on antava minulle tulemisensa päivänä. Eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.” (2. Tim. 4:7–8.) Herran tie vie uskojansa perille taivaan kotiin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Joulun sanomaa Vanhan testamentin lupauksesta Jeesuksen syntymään. Yksinlauluja ja duettoja kitaran, jousikvartetin ja basso continuon säestyksellä sekä lauluyhtye- ja soitinmusiikkia.
Tämänvuotisen joululehden teemana on lupaus. Lehdessä käydään läpi sekä Jumalan lupauksia ihmisille että ihmisten lupauksia Jumalalle ja toisilleen.