JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ihminen ei pelastu lakia noudattamalla

Matkaevääksi
20.5.2026 10.30

Juttua muokattu:

20.5. 11:02
2026052011022120260520103000

SRK:n arkisto

SRK:n arkisto

Klaus Kal­li­o­ran­ta

Kun rip­pi­kou­lus­sa kä­si­tel­lään kym­men­tä käs­kyä, tu­lee mo­nes­ti pu­het­ta kah­des­ta lain­tau­lus­ta. En­sim­mäi­sel­lä tau­lul­la ku­va­taan nii­tä käs­ky­jä, jot­ka kos­ke­vat ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­lis­tä suh­det­ta. Toi­ses­sa tau­lus­sa taas ovat ih­mis­ten vä­li­siin suh­tei­siin liit­ty­vät käs­kyt.

Raa­mat­tua lu­ke­nut saat­taa täs­sä koh­taa saa­da hel­pos­ti mie­leen­sä ne lain­tau­lut, joi­den kans­sa Moo­ses pa­la­si Sii­nain­vuor­tel­ta Is­ra­e­lin kan­san luok­se. Nii­hin tau­lui­hin Ju­ma­la it­se kir­joit­ti käs­kyn­sä, liit­ton­sa eh­dot. (2. Moos. 24:12; 34:1.)

Noi­ta ki­vi­tau­lu­ja ei lie­ne enää ole­mas­sa­kaan, ai­na­kaan en ole niis­tä kuul­lut. Käs­kyt ovat kui­ten­kin edel­leen voi­mas­sa, ja nii­tä saam­me yhä lu­kea vaik­ka­pa Ka­te­kis­muk­ses­ta. Siel­tä rip­pi­kou­lu­lai­set­kin voi­vat nii­tä ope­tel­la.

Ki­vi­tau­lu­ja, Ka­te­kis­mus­ta ja ul­koa opet­te­lua tär­ke­äm­pää on se, et­tä tun­nem­me Ju­ma­lan sy­dä­mes­säm­me. Je­re­mi­aan kir­jas­sa Ju­ma­la sa­noo: ”Minä pa­nen la­ki­ni hei­dän si­sim­pään­sä, kir­joi­tan sen hei­dän sy­dä­meen­sä. Minä olen hei­dän Ju­ma­lan­sa, ja he ovat mi­nun kan­sa­ni.” (Jer. 31:33.)

Kun Ju­ma­la an­taa ih­mi­sel­le us­kon lah­jan sy­dä­meen, on kyse sii­tä Raa­ma­tun ku­vaa­mas­ta uu­des­ta lii­tos­ta, joka pe­rus­tuu Jee­suk­sen an­sait­se­maan pe­las­tuk­seen. Pyhä Hen­ki opet­taa sy­dä­mel­lä, mil­lais­ta on Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen elä­mä. Se myös oh­jaa pa­ran­nuk­sen as­ke­lil­le, kun ai­het­ta il­me­nee. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ei elä lain al­la – hä­nen pe­las­tuk­sen­sa ei ole kiin­ni käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­ses­ta. Hän elää ar­mon al­la. Ar­mo opet­taa elä­mään Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti ja nou­dat­ta­maan käs­ky­jä – ei pa­kos­ta, vaan kos­ka se on oi­kein.

Tuo mai­nit­se­ma­ni Je­re­mi­an kir­jan koh­ta jat­kuu: ”Sil­loin ei ku­kaan enää ope­ta tois­ta, veli ei ope­ta vel­je­ään sa­no­en: ’Op­pi­kaa tun­te­maan Her­ra!’ Sil­lä kaik­ki, pie­nim­mäs­tä suu­rim­paan, tun­te­vat mi­nut, sa­noo Her­ra. Minä an­nan an­teek­si hei­dän ri­kok­sen­sa en­kä enää muis­ta hei­dän syn­te­jään.” (Jer. 31:34.)

Us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa ku­kaan ei ole suh­tees­sa toi­seen mes­ta­rin pai­kal­la. Kaik­ki me saam­me elää sa­mas­ta ar­mos­ta ja tun­tea Her­ran sii­tä, et­tä hän an­taa mei­dän syn­tim­me ar­mos­ta an­teek­si. Yk­si it­se­ä­ni eni­ten kos­ket­ta­vis­ta raa­ma­tun­koh­dis­ta löy­tyy Paa­va­lin kir­jees­tä efe­so­lai­sil­le, jos­sa hän sa­noo: ”Ar­mos­ta Ju­ma­la on tei­dät pe­las­ta­nut an­ta­mal­la teil­le us­kon. Pe­las­tus ei ole läh­töi­sin teis­tä, vaan se on Ju­ma­lan lah­ja. Se ei pe­rus­tu ih­mi­sen te­koi­hin, jot­tei ku­kaan voi­si yl­peil­lä.” (Ef. 2:8–9.)

Tuo Ju­ma­lan ar­mo, uu­den lii­ton pe­rus­ta, on Jee­suk­sen Kris­tuk­sen so­vin­to­työn kaut­ta tot­ta ja us­kol­la omis­tet­ta­vis­sa joka päi­vä. Tur­haan em­me vir­res­sä lau­la: ”Joka aa­mu on ar­mo uus” (VK 547:1). Sitä ar­moa kan­nat­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kes­kel­lä us­koa koh­dal­leen us­kon voi­mak­si joka päi­vä. Jos ar­mo on vie­lä löy­tä­mät­tä, joh­dat­ta­koon Ju­ma­la si­nut evan­ke­liu­min läh­teil­le. Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­nan ovet ovat au­ki ja jo­kais­ta kut­su­taan us­ko­maan.

21.5.2026

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Joh. 16:13

Viikon kysymys