Kuvituskuva: Erja Hatula
Kuvituskuva: Erja Hatula
Samu Lumijärvi
Lapsemme vihittiin kesällä pyhään avioliittoon. Hääjuhla oli ilojuhla. Juhlatila oli somistettu valkeilla liinoilla, ja juhlavieraat olivat pukeutuneet parhaisiin juhlavaatteisiin. Morsian oli kaunistettu puhtaanvalkoisella hääpuvulla.
Raamatussa Jumalan seurakuntaa kuvataan morsiameksi. Jeesus on ylkä, sulhanen, joka tulee maailman lopussa noutamaan morsiamensa viettämään ikuista hääjuhlaa taivaassa. Taivaan häihin ei ole mahdollista päästä ilman hääpukua (Matt. 22:11–13).
Valkea puku kuvaa Kristuksen valmistamaa vanhurskautta, jonka Jumala lahjoittaa ihmiselle, kun hän uskoo synnit anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumissa. Profeetta Sakarian näyssä Joosualla oli päällään likaiset vaatteet. Enkeli pyysi palvelijoitaan ottamaan likaiset vaatteet pois hänen päältään. Enkeli sanoi Joosualle: ”Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin.” (Sak. 3:3–4).
Raamatussa puhutaan myös vaatteesta ja varusteista, jotka Jumalan lapsella on yllään taivasmatkalla (Ef. 6:13–17). Vaate vyötetään kupeesta totuudella. Jos ihminen vaeltaa Jumalan sanan totuudelle kuuliaisena, matkavaate pysyy ylhäällä eivätkä helmat pääse laskeutumaan niin, että ne likaantuvat. Hyvin herkästi totuuden vyö kuitenkin löystyy ja matkavaate likaantuu. Tällöin vaatetta täytyy pestä. Sitä pestään Jumalan valtakunnan vesilähteillä.
Jumalan lapsina olemme omalta puoleltamme syntisiä. Armahdettuina syntisinä teemme taivasmatkaa. Vaikka haluamme välttää syntiä ja elää Jumalan sanan mukaan, synti tarttuu ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Omaatuntoa hoitaessa tulee halu laittaa synti pois ja uskoa kaikki synnit anteeksi.
Anteeksiantamusta julistetaan uskovaisten keskuudessa Pyhän Hengen voimalla Jeesuksen nimessä ja veressä. Heprealaiskirjeen mukaan Kristuksen veri puhdistaa omantuntomme kuoleman teoista niin, että voimme palvella elävää Jumalaa (Hepr. 9:14).
Jumalan lapsena vaeltaminen täällä maailmassa on monella tapaa vaivalloista. Sielunvihollinen, oma liha ja tämä maailma kiusaa ja saa langetettua syntiin. Synti tuo murhetta. Monet elämän vaikeudet ahdistavat ja synnyttävät epäilyksiä. Usko tuntuu usein heikolta. Jumalan armoon turvaten saa kuitenkin tehdä matkaa. Anteeksiantamus tuo kaiken vaivan keskelle omantunnon rauhan ja ilon sekä taivastoivon.
Ilmestyskirjassa Johannekselle näytettiin suuri valkopukuisten kiittäjien joukko Kristuksen valtaistuimen edessä. Yksi vanhimmista kysyi: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” Hänelle vastattiin: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:13–14.)
Kannattaa siis edelleen uskoa omat synnit anteeksi Jumalan valtakunnan osallisuudessa, kunnes kuuluu ihana taivaskutsu: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Matt. 25:34.)
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys