JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Heittäytymistä Jumalan voiman varaan

14.3.2026 13.00

Juttua muokattu:

13.3. 10:58
2026031310585220260314130000

Aino Sarvari

Aino Sarvari

SRK:n vies­tin­nän tee­ma on tänä vuon­na Ju­ma­lan voi­mal­la. Pei­laan vuo­den en­sim­mäi­ses­sä blo­gi­kir­joi­tuk­ses­sa aja­tuk­sia tee­man ym­pä­ril­lä. Mi­nua pu­hut­te­lee Raa­ma­tun neu­vo elä­män tur­vaa­mi­ses­ta oman ym­mär­ryk­sen si­jaan Ju­ma­lan va­raan. Se on rau­hoit­ta­va vas­ta­voi­ma toi­vot­to­muu­den ja epä­var­muu­den kes­kel­lä. Se an­taa lu­van ol­la epä­var­ma ja kes­ke­ne­räi­nen ajas­sa, jos­sa tie­toa on in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä saa­ta­vil­la kai­ken ai­kaa jo­kai­se­na vii­kon­päi­vä­nä ja jos­sa it­se­riit­toi­suus es­tää luot­ta­mas­ta Ju­ma­lan huo­len­pi­toon.

Olin usei­ta vuo­sia sit­ten ti­lan­tees­sa, jos­sa kuu­lin kes­kus­te­lu­kump­pa­nin ker­to­van edel­lis­päi­vä­nä käy­määm­me kes­kus­te­lua kol­man­nel­le osa­puo­lel­le eri ta­val­la kuin it­se sen olin ym­mär­tä­nyt ja ko­ke­nut. Olim­me kes­kus­tel­leet sii­tä, mi­hin us­ko­ni pe­rus­tuu. Kun kuu­lin omia aja­tuk­sia toi­sen ker­to­ma­na ja hie­man muun­nel­tu­na, va­vah­din en­kä het­keen tien­nyt, mi­hin jal­ka­ni as­kel­lan. Mie­les­sä­ni kävi, läh­den­kö ko­ko­naan pois, yri­tän­kö ol­la kuin en oli­si kes­kus­te­lua kuul­lut­kaan vai soi­tan­ko jol­le­kul­le lä­hei­sel­le. As­ke­lee­ni oh­jat­tiin tuos­sa het­kes­sä koh­ti kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­ta ja ker­roin kuul­lee­ni juu­ri käy­dyn kes­kus­te­lun. Edel­lis­päi­vän kes­kus­te­lu­to­ve­ri­ni läh­ti mi­tään sa­no­mat­ta pois ja jäin kol­man­nen osa­puo­len kans­sa kah­des­taan. Tuo hen­ki­lö ker­toi, et­tei hä­nel­lä ole mi­tään us­ko­vai­sia vas­taan ja et­tä hän on aja­tel­lut tul­la tu­le­van ke­sän Su­vi­seu­roi­hin. Tuos­sa het­kes­sä tun­sin, kuin­ka Ju­ma­la voi­mal­laan oh­ja­si konk­reet­ti­ses­ti as­ke­lei­ta ja sa­no­ja sekä an­toi voi­man toi­mia.

Elä­mäs­sä tu­lee koh­dan­neek­si eri­lai­sia ko­et­te­le­muk­sia ja pet­ty­myk­siä omien suun­ni­tel­mien to­teu­tu­mat­to­muu­des­ta. Ne voi­vat liit­tyä esi­mer­kik­si sii­hen, et­tei mie­lui­sa työ- tai opis­ke­lu­paik­ka avau­tu­nut­kaan tai elä­män­ti­lan­ne he­rät­tää tyy­ty­mät­tö­myyt­tä. Olen yrit­tä­nyt täl­lai­sis­sa het­kis­sä muis­tut­taa it­se­ä­ni, et­tei­vät to­teu­tu­mat­to­mat toi­veet ole epä­on­nis­tu­mi­sia. Niis­sä het­kis­sä saa ta­pah­tua Ju­ma­lan tah­to. In­hi­mil­li­set tun­teet ku­ten pel­ko, suru, mur­he, pet­ty­mys ja huo­li sä­vyt­tä­vät sitä nä­ky­mää, jota ym­pä­ril­lään kat­se­lee. Ai­van ku­ten luon­nos­sa eri­lai­set sää­o­lo­suh­teet saat­ta­vat peit­tää nä­ky­vyy­den ko­ko­naan tai vär­jää­vät mai­se­man har­maan eri sä­vyil­lä.

Toi­ses­sa kes­kus­te­lus­sa eräs kes­kus­te­lu­kump­pa­ni epäi­li Ju­ma­lan voi­maa ym­pä­ril­lä yh­teis­kun­nas­sa ja maa­il­man­laa­juis­ten kuo­hu­vien uh­ka­ku­vien aal­lo­kos­sa. Ker­roin, et­tä luo­tan Ju­ma­lan voi­man ole­van suu­rem­pi vi­hol­li­sen voi­maa. Hän ai­dos­ti ih­met­te­li, us­kon­ko lap­sen­kal­tai­ses­ti näin. Ker­roin hä­nel­le, et­tä olen saa­nut ko­kea, kuin­ka toi­vo elä­mäs­sä kan­nat­te­lee ja luot­ta­mus sii­hen, et­tei mi­tään ta­pah­du sat­tu­man­va­rai­ses­ti.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja on huo­leh­ti­nut sii­tä, et­tä lap­sen­kal­tai­nen luot­ta­mus ja us­ko on tar­vin­nut vah­vis­tus­ta ja tu­kea. Täl­löin on saa­nut ko­kea, mi­ten syn­tien an­teek­si­an­ta­mus an­taa voi­maa ei­kä Ju­ma­la hyl­kää, mut­ta myös sen, mi­ten Ju­ma­la aut­taa us­ko­maan ja var­je­lee us­ko­mas­sa. Ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä on saa­nut ko­kea, et­tä elä­män saa jät­tää Ju­ma­lan va­raan. On lupa ereh­tyä ei­kä tar­vit­se pär­jä­tä yk­sin. Saa pyy­tää ja ot­taa apua vas­taan lä­hei­sil­tä ja ym­pä­ril­tä. On ol­lut loh­dul­lis­ta kuul­la muut­tu­ma­ton­ta Ju­ma­lan sa­naa ja lu­paus­ta sii­tä, et­tä ar­mo riit­tää.

AinoSarvari
Elän elämääni vaimona ja naisena, tyttärenä, siskona, kummitätinä, isotätinä ja ystävänä. Muitakin tärkeitä rooleja minulla on. Olen perinyt vanhemmiltani rauhallisen, uteliaan ja luovan mielen sekä saanut kohtaamisen taidon. Rakastan tarinoita, luontoa, taivasta ja koivutulia. Ilahdun pienistä asioista, kauniista sanoista, keskusteluista ja ystävien läsnäolosta – suklaapisaroista arjen pikkuleivässä. Teen työtäni ihmisten parissa suurella pieteetillä. Lähetä minulle palautetta aino.sarvari(at)gmail.com