Jou­lun­viet­to nou­see mie­tin­tään syk­syn ede­tes­sä. Kans­sa­pu­heis­sa ky­sel­lään, mi­ten ku­kin ai­koo viet­tää yh­tä vuo­den suu­rim­mis­ta juh­lis­ta. Asia on nous­sut esiin vii­me vuo­si­na myös Päi­vä­mie­hes­sä – vii­mek­si Vii­kon ky­sy­myk­sen vas­tauk­sis­sa, jois­sa lu­ki­jat ker­toi­vat, mil­lä mie­lin he odot­ta­vat jou­lua, sekä niis­tä tul­leis­sa pa­laut­teis­sa. Myös tä­män leh­den pa­ki­na kä­sit­te­lee ai­het­ta.

Toi­veet vaih­te­le­vat lai­das­ta lai­taan. Joku per­heen­jä­sen toi­voo eloi­saa ja ak­tii­vis­ta, yh­teis­tä per­he­juh­laa, kun taas toi­nen kai­pai­si vain rau­haa ja hil­jen­ty­mis­tä il­man suur­ten ko­koon­tu­mis­ten ai­heut­ta­maa työ­tä ja so­si­aa­lis­ta kuor­mi­tus­ta. Mi­ten löy­tää yh­tei­nen hyvä, kun toi­veet poik­ke­a­vat sel­väs­ti toi­sis­taan?

Jou­lun ai­kaan liit­tyy tun­tei­ta ja ihan­ne­ku­via: lä­heis­ten kans­sa vie­tet­ty­jä het­kiä ja läm­pöä, eh­kä jou­lui­dyl­liä. Kaik­kea tätä ei jo­kai­nen jou­lun­viet­tä­jä joka jou­lu voi saa­da, ku­ten täs­sä leh­des­sä jul­kais­tu ta­ri­na muis­tut­taa. Joka jou­lu joku viet­tää juh­laa tah­to­mat­taan yk­sin.

Oli­pa läh­tö­a­se­tel­ma min­kä­lai­nen ta­han­sa, kai­ken avain on avoin kes­kus­te­lu. Toi­sia kun­ni­oit­ta­vas­sa kes­kus­te­lus­sa ha­lu­taan kuul­la, mit­kä ovat it­se kun­kin tar­peet ja toi­veet. On tai­toa osa­ta ot­taa tun­tei­ta he­rät­tä­vät asi­at hie­no­tun­tei­ses­ti ja ra­ken­ta­vas­ti esil­le: tar­jou­tu­en kuun­te­le­maan, mitä lä­hei­nen ko­kee tar­vit­se­van­sa ja mitä hän eh­kä ha­lu­aa it­se ol­la an­ta­mas­sa muil­le. Ole­tuk­set ei­vät vie eteen­päin vaan ai­to py­säh­ty­mi­nen, koh­taa­mi­nen ja kuun­te­lu.

Van­hem­mis­sa raa­ma­tun­kään­nök­sis­sä jou­lu­e­van­ke­liu­miin si­säl­tyy mai­nin­ta hy­väs­tä tah­dos­ta. En­ke­li ker­too pai­me­nil­le, et­tä Ju­ma­lal­la on hyvä tah­to ih­mis­tä koh­taan hä­nen an­ta­es­saan oman Poi­kan­sa ih­mis­ten syn­tien so­vit­ta­jak­si. Täs­sä on jou­lun ilo­sa­no­ma, jon­ka vas­taa­not­ta­mi­nen ei vaa­di puit­tei­ta ei­kä val­mis­te­lu­ja.

Hyvä tah­to on olen­nai­nen asia myös ih­mis­ten vä­lil­lä. Hy­vän tah­don val­li­tes­sa haas­ta­viin­kin ti­lan­tei­siin ha­lu­taan ha­kea yh­des­sä sel­lai­nen rat­kai­su, joka huo­mi­oi riit­tä­väl­lä ta­val­la kaik­ki osa­puo­let. Ih­mi­set ei­vät rii­te­le, vaan asi­at rat­kais­taan asi­oi­na – yh­teis­tä hy­vää ha­kien. Yk­si rat­kai­su on ja­kaa juh­la. Voi­daan so­pia, et­tä jou­lu­aat­to ol­laan rau­has­sa omis­sa ko­deis­sa, ja ta­pa­nin­päi­vä tai jo­kin muu päi­vä va­ra­taan isom­man jou­kon yh­des­sä­o­lol­le. Näin kaik­ki saa­vat sekä rau­haa et­tä yh­des­sä­o­loa.