Lau­ra Nau­ha on fi­lo­so­fi­an toh­to­ri ja tut­ki­ja­toh­to­ri. Hä­nen pää­ai­nee­naan on lää­ke­tie­de, joka tut­kii un­ta, vuo­ro­kau­si­ryt­miä, fyy­sis­tä ak­tii­vi­suut­ta ja elin­ta­po­jen yh­teyk­siä mie­len­ter­vey­teen ja hy­vin­voin­tiin. Hän on työs­ken­nel­lyt laa­jo­jen vä­es­tö­tut­ki­mu­sai­neis­to­jen pa­ris­sa ja ol­lut mu­ka­na myös vau­vo­jen ja las­ten unen mit­taa­mi­seen kes­kit­ty­nees­sä tut­ki­muk­ses­sa.

Unen mo­ni­nai­suut­ta Lau­ra on saa­nut poh­tia tut­ki­jan uraa­kin enem­män ihan oman elä­män­sä kaut­ta, ja täs­sä­kin haas­tat­te­lus­sa mo­nia asi­oi­ta käy­dään läpi ko­ke­mus­ten kaut­ta.

– En­nen kaik­kea olen äi­ti. Meil­lä on Heik­ki-puo­li­son kans­sa per­hees­säm­me sekä päi­vä­ko­ti-ikäi­siä et­tä jo omat per­heen­sä pe­rus­ta­nei­ta lap­sia ja sil­tä vä­lil­tä mo­nia eri ikä­vai­hei­ta. Uni on ol­lut meil­lä ajan­koh­tai­nen tee­ma mo­nes­sa elä­män­vai­hees­sa, Nau­ha ker­too.

Ai­vo­jen ke­hi­tys tar­vit­see un­ta

Nau­han mu­kaan nuo­ruus on ai­vo­jen ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta eri­tyi­sen ak­tii­vis­ta ai­kaa. Uni ei ole pel­käs­tään le­poa, vaan kes­kei­nen bi­o­lo­gi­nen pro­ses­si, jon­ka ai­ka­na her­mo­ver­kot vah­vis­tu­vat, muis­ti jä­sen­tyy ja tun­ne­sää­te­ly ke­hit­tyy.

– Riit­tä­vä uni tu­kee op­pi­mis­ta, mie­li­a­laa ja ajat­te­lun jous­ta­vuut­ta, hän muis­tut­taa.

Kan­sain­vä­li­set asi­an­tun­ti­jat suo­sit­te­le­vat, et­tä tei­ni-ikäi­set nuk­kui­si­vat 8–10 tun­tia yös­sä ter­vey­ten­sä ja vi­rey­ten­sä tur­vaa­mi­sek­si.

Jos unes­ta tu­lee kroo­ni­nen puu­te, vai­ku­tuk­set nä­ky­vät no­pe­as­ti.

– Kes­kit­ty­mi­nen heik­ke­nee, är­tyi­syys li­sään­tyy ja mie­li­a­la ai­lah­te­lee.

Pit­kit­ty­nyt uni­va­je on­kin yh­dis­tet­ty hei­kom­paan kou­lu­suo­riu­tu­mi­seen sekä tun­ne- ja käyt­täy­ty­mi­soi­rei­siin. Myös fyy­si­nen ter­veys kär­sii, sil­lä uni sää­te­lee ai­neen­vaih­dun­taa ja pa­lau­tu­mis­ta.

Uni­haas­teis­ta kär­si­väl­lä­kään ti­lan­ne ei sil­ti ole toi­vo­ton. Nau­ha ko­ros­taa, et­tä uni­ryt­min sään­nöl­li­syys, riit­tä­vä ul­koi­lu ja kuor­mi­tuk­sen ta­sa­pai­not­ta­mi­nen voi­vat jo it­ses­sään pa­ran­taa jak­sa­mis­ta ja mie­li­a­laa.

Unen laatu rakentuu päivän aikana. Säännöllinen rytmi, riittävä liikkuminen, ulkoilu, ruutujen rajaaminen iltaisin, kofeiinin vähentäminen ja rauhoittava iltarutiini auttavat monia.

Mari Karhumaa

Är­sy­ke­tul­va siir­tää un­ta

Mo­der­ni ar­ki haas­taa nuor­ten un­ta mo­nel­la ta­sol­la.

– Esi­mer­kik­si näyt­tö­jen kir­kas valo il­lal­la, epä­sään­nöl­li­set ai­ka­tau­lut ja ko­fei­i­ni ovat te­ki­jöi­tä, jot­ka siir­tä­vät un­ta myö­hem­mäk­si ja vai­keut­ta­vat rau­hoit­tu­mis­ta, Nau­ha lu­et­te­lee.

Kir­kas valo il­lal­la vai­kut­taa si­säi­seen kel­loon, ja jat­ku­va är­sy­ke­tul­va pi­tää her­mos­ton ak­tii­vi­se­na. Li­säk­si är­syk­kee­nä voi­vat toi­mia omat aja­tuk­set ja poh­din­nat, jos jo­ta­kin suur­ta on mie­len pääl­lä.

Nau­ha nos­taa esiin myös liik­ku­mat­to­muu­den vai­ku­tuk­sen.

– Päi­vit­täi­nen fyy­si­nen ak­tii­vi­suus ja eri­tyi­ses­ti ul­ko­na vie­tet­ty ai­ka vah­vis­ta­vat vuo­ro­kau­si­ryt­miä.

Päi­vän­va­lo toi­mii si­säi­sen kel­lon tär­ke­ä­nä sää­te­li­jä­nä, ja lii­kun­ta li­sää luon­nol­lis­ta uni­pai­net­ta, joka hel­pot­taa nu­kah­ta­mis­ta. Riit­tä­vä liik­ku­mi­nen nä­kyy usein myös sy­vem­pä­nä ja pa­laut­ta­vam­pa­na yö­u­ne­na.

Tasainen rytmi tukee sekä mieltä että kehoa. Kun viikonloppuisin valvotaan selvästi pidempään kuin arkena, syntyy niin sanottua päivärytmiväsymystä, kertoo unta tutkinut Laura Nauha.

Haastateltavalta

Kyse ei ole tah­don­voi­mas­ta

Kes­kus­te­lu nuor­ten il­ta­virk­kuu­des­ta kään­tyy usein tah­don­voi­maan, mut­ta Nau­han mu­kaan kyse on bi­o­lo­gi­as­ta. Uni–val­ve­ryt­miä sää­te­lee kak­si kes­keis­tä jär­jes­tel­mää: si­säi­nen kel­lo ja val­veil­la­o­lon ai­ka­na ker­ty­vä uni­pai­ne.

– Uni­pai­ne kas­vaa he­reil­lä ol­les­sa ja pur­kau­tuu nuk­ku­es­sa. Tä­män het­ken tie­don mu­kaan näi­den kah­den jär­jes­tel­män yh­teis­pe­li mää­rää sen, mil­loin tun­nem­me it­sem­me vir­keik­si ja mil­loin vä­sy­neik­si.

Si­säi­nen kel­lo ei pysy tar­kas­ti 24 tun­nin tah­dis­sa il­man ul­kois­ta tah­dis­tus­ta.

– Tär­kein niis­tä on aa­mun valo. Myös sään­nöl­li­nen ruo­kai­lu ja liik­ku­mi­nen tu­ke­vat ryt­miä.

Nuo­ruu­des­sa vuo­ro­kau­si­ryt­mi siir­tyy luon­nos­taan myö­hem­mäk­si.

– Tämä ei ole tah­don­voi­man puu­te vaan bi­o­lo­gi­nen ke­hi­tys­vai­he.

Mur­ro­si­äs­sä uni­pai­ne ker­tyy hi­taam­min kuin lap­suu­des­sa, ei­kä nuo­ri tun­ne it­se­ään vä­sy­neek­si yh­tä ai­kai­sin, vaik­ka unen­tar­ve ei ole vä­hen­ty­nyt. Sa­ma­nai­kai­ses­ti si­säi­nen kel­lo vii­väs­tyy, mikä siir­tää il­taa myö­hem­mäk­si.

– Ta­voit­tee­na ei ole pa­kot­taa ke­hoa vas­toin sen luon­tais­ta ryt­miä, vaan aut­taa sitä py­sy­mään maa­pal­lon 24 tun­nin kier­ros­sa mu­ka­na, Nau­ha sum­maa.

Lue koko haas­tat­te­lu 18.3. il­mes­ty­nees­tä prin­tis­tä sekä Lau­ra Nau­han 5 as­kel­maa rau­hal­li­sem­paan il­taan.