Betanian Martta ja Maria

Mart­ta ja Ma­ria sekä hei­dän vel­jen­sä La­sa­rus oli­vat Jee­suk­sen ys­tä­viä ja hä­nen seu­raa­ji­aan. Hei­dän ko­tin­sa Be­ta­ni­as­sa oli kol­men ai­kui­sen si­sa­ruk­sen koti. Be­ta­nia oli pie­ni kylä öl­jy­mä­en itä­puo­lel­la, kol­men ki­lo­met­rin pääs­sä Je­ru­sa­le­mis­ta, Je­ri­koon joh­ta­van tien var­rel­la. Ny­kyi­sin Be­ta­nia on ara­bi­ky­lä el Aza­riya, joka on saa­nut ni­men­sä Lat­sa­ruk­sen eli La­sa­ruk­sen mu­kaan. La­sa­rus­ta pi­de­tään­kin ky­län kuu­lui­sim­pa­na asuk­kaa­na, sil­lä kuol­leis­ta he­rät­tä­mi­nen oli suu­ri ih­me­te­ko.

Kuka tahansa voi väsyä

Jo­kai­nen meis­tä vä­syy jos­kus. Tär­ke­ää on tie­tää, mil­loin vä­sy­mys on ”ter­vet­tä”, mil­loin se on ei-toi­vot­tua, ”sai­ras­ta” vä­sy­mys­tä. Ter­ve vä­sy­mys on juu­ri sitä kai­kil­le tut­tua rau­keu­den ja voi­mat­to­muu­den luon­nol­lis­ta tun­tua, joka seu­raa työ­päi­vää tai vaik­ka­pa rei­pas­ta lenk­kiä. Vä­sy­mys on ke­hon vies­ti sii­tä, et­tä nyt on ai­ka hui­la­ta tai pa­neu­tua yö­puul­le.

”Minä olen se joka olen”

Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyä ovat ai­na voi­mas­sa. Ne on jo luo­mi­ses­sa pai­net­tu ih­mi­sen sy­dä­meen. Us­kon­puh­dis­tuk­sen opet­ta­jat se­lit­tä­vät, et­tä laki on aa­da­mi­lai­nen. Sii­tä to­dis­taa se, et­tä pa­ka­noil­la­kin, jot­ka ei­vät tie­dä kym­me­nes­tä käs­kys­tä mi­tään, on käy­tän­nön elä­mäs­sä eräi­tä sa­man­si­säl­töi­siä pe­ri­aat­tei­ta.

Uskonnonopetuksen uudet tuulet

Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen Gal­lup Ec­c­le­si­as­ti­ca-ky­se­lys­sä loka–mar­ras­kuus­sa 2015 ky­sel­tiin suo­ma­lais­ten suh­tau­tu­mi­ses­ta us­kon­no­no­pe­tuk­seen kou­luis­sa. Ky­se­lyn mu­kaan 62 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta suh­tau­tui kou­lu­jen us­kon­no­no­pe­tuk­seen myön­tei­ses­ti ja 21 pro­sent­tia kiel­tei­ses­ti. Nai­set suh­tau­tui­vat myön­tei­sem­min kuin mie­het. Kiel­tei­sim­piä oli­vat 15–17-vuo­ti­aat, kun taas hie­man van­hem­mat, 18–24-vuo­ti­aat, suh­tau­tui­vat asi­aan huo­mat­ta­vas­ti myön­tei­sem­min.

Yksinäisyydessä ihmisen kaipuu

Jo muu­ta­mien mi­nuut­tien ikäi­set vau­vat kat­so­vat mie­luum­min suo­raan hei­hin kat­so­via kas­vo­ja kuin kas­vo­ja, jois­sa kat­se on kään­ty­nyt si­vuun. Var­hais­lap­suu­den kiin­ty­mys­suh­teet luo­vat poh­jan ky­vyl­le ra­ken­taa lä­hei­siä ih­mis­suh­tei­ta sekä luot­taa toi­siin ih­mi­siin. Ai­kuis­ten hy­väk­sy­vät kat­seet an­ta­vat lap­sel­le suo­jaa ti­lan­tei­siin, jois­sa elä­mä myö­hem­mis­sä vai­heis­sa voi joh­dat­taa yk­si­näi­siin paik­koi­hin ja yk­si­näi­syy­den ko­ke­muk­siin.

Hyvät toimintatavat kristillisyyden työssä

Yh­dis­ty­mis­va­paus on pe­rus­tus­lais­sa tur­vat­tu oi­keus. Sii­hen kuu­luu mah­dol­li­suus pe­rus­taa yh­dis­tys yh­tei­sen tar­koi­tuk­sen to­teut­ta­mi­sek­si, oi­keus ko­koon­tua ja käyt­tää sa­nan­va­paut­ta. Hen­gel­lis­tä toi­min­taa tur­vaa myös us­kon­non­va­paus.

Herran syntymä on lähellä – Maria odottaa Jeesuksen syntymää

Nel­jäs ad­vent­ti­sun­nun­tai, pyhä ad­vent­ti (Ad­ven­tus sanc­ti­fi­ca­ti­o­nis), on mo­nis­sa kirk­ko­kun­nis­sa omis­tet­tu Ma­ri­al­le. Niin on ol­lut myös Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa. Näin se erot­tuu sel­ke­äm­min kol­man­nes­ta ad­ven­tis­ta.

Tehkää tie Jeesukselle – Johannes Kastajan työ

Kol­mas ad­vent­ti­sun­nun­tai ker­too, kuin­ka Jo­han­nes Kas­ta­ja val­mis­ti tie­tä Jee­suk­sel­le ja ke­hot­ti ka­tu­muk­seen ja pa­ran­nuk­seen.

Jeesus tulee kunniassa aikojen lopussa

Toi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain, kun­ni­an ad­ven­tin (Ad­ven­tus glo­ri­fi­ca­ti­o­nis) ai­hee­na on Kris­tuk­sen tu­le­mi­nen kun­ni­as­saan ai­ko­jen lo­pul­la eli niin sa­not­tu toi­nen tu­le­mi­nen.

Jeesus tulee nöyränä, aasilla ratsastaen

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai aloit­taa ad­vent­ti­a­jan, ja sil­loin kir­kois­sa lau­le­taan tut­tua Hoo­si­an­na-virt­tä. Hoo­si­an­na on oi­ke­as­taan ru­kous, joka tar­koit­taa ”Oi au­ta, pe­las­ta!” Jo en­nen Jee­suk­sen ai­kaa sitä kui­ten­kin pi­det­tiin ylei­se­nä juh­la­huu­to­na ja rie­mu­nil­mauk­se­na.