Yksinäisyydessä ihmisen kaipuu

Jo muu­ta­mien mi­nuut­tien ikäi­set vau­vat kat­so­vat mie­luum­min suo­raan hei­hin kat­so­via kas­vo­ja kuin kas­vo­ja, jois­sa kat­se on kään­ty­nyt si­vuun. Var­hais­lap­suu­den kiin­ty­mys­suh­teet luo­vat poh­jan ky­vyl­le ra­ken­taa lä­hei­siä ih­mis­suh­tei­ta sekä luot­taa toi­siin ih­mi­siin. Ai­kuis­ten hy­väk­sy­vät kat­seet an­ta­vat lap­sel­le suo­jaa ti­lan­tei­siin, jois­sa elä­mä myö­hem­mis­sä vai­heis­sa voi joh­dat­taa yk­si­näi­siin paik­koi­hin ja yk­si­näi­syy­den ko­ke­muk­siin.

Hyvät toimintatavat kristillisyyden työssä

Yh­dis­ty­mis­va­paus on pe­rus­tus­lais­sa tur­vat­tu oi­keus. Sii­hen kuu­luu mah­dol­li­suus pe­rus­taa yh­dis­tys yh­tei­sen tar­koi­tuk­sen to­teut­ta­mi­sek­si, oi­keus ko­koon­tua ja käyt­tää sa­nan­va­paut­ta. Hen­gel­lis­tä toi­min­taa tur­vaa myös us­kon­non­va­paus.

Herran syntymä on lähellä – Maria odottaa Jeesuksen syntymää

Nel­jäs ad­vent­ti­sun­nun­tai, pyhä ad­vent­ti (Ad­ven­tus sanc­ti­fi­ca­ti­o­nis), on mo­nis­sa kirk­ko­kun­nis­sa omis­tet­tu Ma­ri­al­le. Niin on ol­lut myös Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa. Näin se erot­tuu sel­ke­äm­min kol­man­nes­ta ad­ven­tis­ta.

Tehkää tie Jeesukselle – Johannes Kastajan työ

Kol­mas ad­vent­ti­sun­nun­tai ker­too, kuin­ka Jo­han­nes Kas­ta­ja val­mis­ti tie­tä Jee­suk­sel­le ja ke­hot­ti ka­tu­muk­seen ja pa­ran­nuk­seen.

Jeesus tulee kunniassa aikojen lopussa

Toi­sen ad­vent­ti­sun­nun­tain, kun­ni­an ad­ven­tin (Ad­ven­tus glo­ri­fi­ca­ti­o­nis) ai­hee­na on Kris­tuk­sen tu­le­mi­nen kun­ni­as­saan ai­ko­jen lo­pul­la eli niin sa­not­tu toi­nen tu­le­mi­nen.

Jeesus tulee nöyränä, aasilla ratsastaen

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai aloit­taa ad­vent­ti­a­jan, ja sil­loin kir­kois­sa lau­le­taan tut­tua Hoo­si­an­na-virt­tä. Hoo­si­an­na on oi­ke­as­taan ru­kous, joka tar­koit­taa ”Oi au­ta, pe­las­ta!” Jo en­nen Jee­suk­sen ai­kaa sitä kui­ten­kin pi­det­tiin ylei­se­nä juh­la­huu­to­na ja rie­mu­nil­mauk­se­na.

Aikuisen tulee suojella lasta

Tä­nään vie­te­tään kan­sain­vä­lis­tä Lap­sen oi­keuk­sien päi­vää. Päi­vää vie­te­tään kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa YK:n lap­sen oi­keuk­sien so­pi­muk­sen hy­väk­sy­mi­sen (20.11.1989) kun­ni­ak­si. Tar­koi­tuk­se­na on tuo­da esiin so­pi­mus ja he­rät­tää kes­kus­te­lua las­ten hy­vin­voin­tiin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Tänä vuon­na 16.–22. mar­ras­kuu­ta vie­tet­tä­vän Lap­sen oi­keuk­sien vii­kon ja Lap­sen oi­keuk­sien päi­vän val­ta­kun­nal­li­se­na tee­ma­na on lap­si­per­hei­den köy­hyys.

Mikä vahvistaa isyyttä?

Is­tuin kuun­te­le­mas­sa te­ra­peut­tia. Hän pu­hui en­nen so­taa syn­ty­nei­den mies­ten su­ku­pol­ves­ta, ”hil­jai­sis­ta isis­tä”. Pu­hu­jan vies­ti oli, et­tä ”suo­ma­lai­sia tup­pi­suu­äi­jiä on kas­vat­ta­ji­na vä­hek­syt­ty usein ai­van tur­haan”.

Puhuminen on vaikuttava asia – Sanat rohkaisevat ja satuttavat

Hyvä ja roh­kai­se­va sana ilah­dut­taa, nos­taa, in­nos­taa ja kan­nus­taa. Paha ja il­keä sana voi vie­dä ilon, haa­voit­taa, jopa la­maan­nut­taa. Myös pu­hu­mat­to­muus voi ol­la hy­vin ah­dis­ta­vaa. On tär­keä miet­tiä, mi­ten pu­hum­me ja vies­tim­me toi­sil­lem­me.

Elävä usko synnyttää todellisen vapauden

Yh­teis­kun­nas­sam­me va­pau­den kä­sit­teel­lä on hy­vin mon­ta eri mer­ki­tys­tä. Esi­mer­kik­si eri tie­tee­na­loil­la va­paus ym­mär­re­tään eri ta­voil­la. Me­di­as­sa esil­le tu­le­va ylei­nen mie­li­pi­de ko­ros­taa ih­mi­sen lä­hes ra­ja­ton­ta va­paut­ta to­teut­taa it­se­ään. Tämä nä­kyy ih­mi­sen ha­lu­na tul­la toi­meen yk­sin, omien voi­mien­sa ja mah­dol­li­suuk­sien­sa va­ras­sa.