Il­moi­tus on kris­til­li­sen us­kon ja ope­tuk­sen pe­rus­kä­si­te. Ih­mi­nen voi op­pia tun­te­maan Ju­ma­lan vain si­ten, et­tä Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä hä­nel­le. Il­moi­tus tar­koit­taa Ju­ma­lan toi­min­taa, jos­sa hän pal­jas­taa tah­ton­sa ih­mi­sil­le.

Raa­mat­tu – Ju­ma­lan tah­don il­moi­tus

Raa­mat­tu on Ju­ma­lan il­moi­tus­ta ih­mi­sel­le. Il­moi­tus ei ole kiin­ni yk­sit­täi­sis­tä sa­nois­ta, vaan sen si­säl­tö on Raa­ma­tun ko­ko­nais­sa­no­mas­sa. Raa­ma­tun kes­kei­nen sa­no­ma on il­moi­tus Ju­ma­lan ar­mos­ta. Kaik­ki il­moi­tus, joka eri ai­koi­na on an­net­tu, täh­tää Kris­tuk­seen, joka on ”Raa­ma­tun Her­ra ja Ku­nin­gas”.

Lu­te­ri­lai­sen kä­si­tyk­sen mu­kaan Uu­den tes­ta­men­tin seu­ra­kun­ta elää an­ne­tun il­moi­tuk­sen va­ras­sa (ks. Joh. 20:31). Uut­ta il­moi­tus­ta ei enää an­ne­ta. Sa­no­ma ei muu­tu. Se on voi­mas­sa ai­na ja kaik­ki­al­la. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta ju­lis­taa päät­ty­neen il­moi­tuk­sen poh­jal­ta sa­no­maa Ju­ma­lan ar­mos­ta kai­kil­le luo­duil­le.

Raa­mat­tu erot­taa tar­kas­ti Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen ja Py­hän Hen­gen työn, joka jat­kuu Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Pyhä Hen­ki avaa Ju­ma­lan sa­naa tah­ton­sa ja seu­ra­kun­nan tar­peen mu­kaan. Kun Pyhä Hen­ki kir­kas­taa sa­naa seu­ra­kun­nas­sa, se avau­tuu ih­mi­sel­le. Sii­nä ei kui­ten­kaan ole kyse uu­des­ta il­moi­tuk­ses­ta vaan sii­tä, et­tä Pyhä Hen­ki aut­taa il­moi­tuk­sen omis­ta­mi­seen. Se, mitä Pyhä Hen­ki sa­nas­ta avaa, ei kos­kaan ole ris­ti­rii­das­sa Raa­mat­tuun kir­joi­te­tun il­moi­tuk­sen kans­sa.

Raa­mat­tu – us­kon ja elä­män ylin oh­je

Raa­mat­tu on kir­joi­tet­tu Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­ma­na (2. Piet. 1:19–21). Ju­ma­lan Hen­ki on oh­jan­nut kir­joi­tus­ten syn­ty­mis­tä ja on myös avain kir­joi­te­tun Ju­ma­lan sa­nan ym­mär­tä­mi­ses­sä.

Mart­ti Lut­he­rin esiin nos­ta­ma yk­sin Kris­tus -pe­ri­aa­te tar­koit­taa, et­tä Raa­mat­tua tut­kit­ta­es­sa ja tul­kit­ta­es­sa huo­mio kiin­ni­te­tään Kris­tuk­sen per­soo­naan ja teh­tä­vään. Lut­her to­te­si, et­tä Raa­ma­tun kir­jois­sa on sel­kei­tä ja hä­mä­riä koh­tia. Hän neu­voi pi­täy­ty­mään sel­kei­siin ja jät­tä­mään hä­mä­rät koh­dat sik­seen.

Raa­mat­tu on Lut­he­rin mu­kaan us­kon ja elä­män ylin oh­je. Hän pe­rus­te­li ope­tuk­sen­sa Raa­ma­tun sa­nal­la ja tor­jui ka­to­li­sen kir­kon vää­rin­käy­tök­siä Raa­ma­tun kir­joi­tuk­siin ve­do­ten. Mi­tään op­pia tai jär­jes­tys­tä, joka ei nous­sut Raa­ma­tus­ta, ei Lut­he­rin mu­kaan saa­nut esit­tää kris­tit­ty­jen omi­a­tun­to­ja si­to­vak­si.

Pe­las­tus­his­to­ri­al­li­nen raa­ma­tun­tul­kin­ta

Kris­ti­nus­kon pe­rin­teis­tä kä­si­tys­tä Raa­ma­tus­ta kut­su­taan pe­las­tus­his­to­ri­al­li­sek­si raa­mat­tu­kä­si­tyk­sek­si. Sen mu­kaan Raa­ma­tul­la on sekä in­hi­mil­li­nen et­tä ju­ma­lal­li­nen ole­mus. Raa­ma­tus­sa on his­to­ri­al­lis­ten ta­pah­tu­mien ku­vaus­ta sekä kir­joit­ta­jien omaan maa­il­man­ku­vaan liit­ty­vää maa­il­man ja luon­non se­li­tys­tä, mut­ta sen kes­kei­sin sa­no­ma on pe­las­tus Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.

Raa­ma­tun il­moi­tus liit­tyy sen sa­no­maan pe­las­tuk­ses­ta. Us­kon asi­ois­sa Raa­mat­tu on ereh­ty­mä­tön. Mut­ta sil­loin kun Raa­mat­tu kä­sit­te­lee esi­mer­kik­si his­to­ri­an ta­pah­tu­mia tai luon­non­tie­tee­seen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä, sitä ei pidä lu­kea ereh­ty­mät­tö­mä­nä do­ku­ment­ti­na, vaan teks­tin syn­ty­a­jan ajat­te­lu­ta­po­ja hei­jas­ta­va­na kir­joi­tuk­se­na. Täs­tä huo­li­mat­ta Raa­mat­tu on us­kon ylin oh­je.

Lu­te­ri­lai­sen raa­ma­tun­tul­kin­nan pe­ri­aat­teet

Lu­te­ri­lai­sen kä­si­tyk­sen mu­kaan Raa­mat­tu on kris­til­li­sen opin läh­de ja nor­mi. Kaik­ki ope­tuk­set tu­lee tut­kia ja ar­vi­oi­da kir­joi­tus­ten pe­rus­teel­la. Ei tule hy­väk­syä mi­tään, mikä on vas­toin Ju­ma­lan sa­naa, ei­kä us­koa ja op­pia pidä ra­ken­taa sel­lai­sen va­raan, mis­tä ei ole Ju­ma­lan sa­nan il­moi­tus­ta. Li­säk­si Raa­ma­tun lau­sei­ta ei saa mie­li­val­tai­ses­ti yh­dis­tel­lä toi­siin­sa ohi teks­tiyh­tey­den. Raa­ma­tun tul­kin­nan pe­rus­teet ovat kir­joi­tuk­sis­sa it­ses­sään: Raa­mat­tua on lu­et­ta­va sen kes­kuk­ses­ta eli Kris­tuk­ses­ta kä­sin. Täl­löin ym­mär­re­tään esi­mer­kik­si, et­tä Van­han tes­ta­men­tin ju­ma­lan­pal­ve­lus- ja ruo­ka­sää­dök­set ei­vät kos­ke uu­den lii­ton kris­tit­ty­jä.

Pe­rin­tei­sen lu­te­ri­lai­sen raa­ma­tun­tul­kin­nan voi ki­teyt­tää vii­teen pe­ri­aat­tee­seen. En­sik­si­kin Raa­ma­tun tul­kin­ta sen pe­las­tus­sa­no­mas­ta kä­sin mää­rit­tää, mikä kris­til­li­ses­sä us­kos­sa on kes­keis­tä. Toi­sek­si Raa­mat­tua se­li­te­tään Raa­ma­tul­la. Yk­sit­täi­set koh­dat löy­tä­vät paik­kan­sa ko­ko­nai­suu­des­sa, kun ne ase­te­taan mui­den rin­nal­le. Pa­la­pe­lis­sä­kin yk­sit­täi­sis­tä pa­lois­ta muo­dos­tuu mer­ki­tyk­sel­li­nen ko­ko­nai­suus vas­ta, kun ne si­joi­te­taan oi­keil­le pai­koil­leen.

Kol­man­nek­si Raa­mat­tu on hen­gel­li­nen kir­ja. Se on Ju­ma­lan sa­naa, ja sen oi­kea ym­mär­tä­mi­nen vaa­tii us­koa. Nel­jän­nek­si Raa­mat­tu on kris­tit­ty­jen yh­tei­nen kir­ja. Ke­nel­lä­kään yk­sit­täi­sel­lä kris­ti­tyl­lä ei ole lo­pul­lis­ta vii­saut­ta tul­ki­ta Raa­mat­tua. Vii­den­te­nä pe­ri­aat­tee­na on lain ja evan­ke­liu­min erot­ta­mi­nen.

Vas­tuul­li­nen raa­ma­tun­tul­kin­ta läh­tee ai­na sii­tä, et­tä teks­ti­koh­dan ja ny­ky­a­jan so­vel­luk­sen vä­lil­lä täy­tyy ol­la vas­taa­vuus eli nii­den täy­tyy pu­hua sa­mas­ta asi­as­ta. Raa­ma­tun teks­tien ym­mär­tä­mi­seen ja tul­kin­taan tar­vi­taan Pyhä Hen­ki.

Kir­joi­te­tun ja ju­lis­te­tun sa­nan suh­de

Lut­her an­toi suu­ren ar­von Ju­ma­lan sa­nan päi­vit­täi­sel­le lu­ke­mi­sel­le. Ny­ky­a­jan­kin kris­tit­ty vah­vis­tuu us­kos­saan Ju­ma­lan sa­nan lu­ke­mi­ses­ta. Se an­taa hä­nel­le vii­saut­ta ja asei­ta tais­te­luun Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan hyök­käyk­siä vas­taan. (2. Tim. 3:15; Matt. 4:1–11.)

Raa­ma­tun lu­ke­mi­nen it­ses­sään ei kui­ten­kaan syn­ny­tä us­koa. Sik­si Lut­her an­toi ju­lis­te­tul­le Ju­ma­lan sa­nal­le eri­tyi­sen mer­ki­tyk­sen. Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­ma evan­ke­liu­min saar­na syn­nyt­tää us­kon (Room. 10:17).

Evan­ke­liu­mi ei ole vain Ju­ma­lan ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen ku­vaa­mis­ta, vaan sii­nä kan­ne­taan eteem­me pe­las­tus, it­se Kris­tus. Kir­joi­tet­tu ja ju­lis­tet­tu Ju­ma­lan sana muo­dos­ta­vat erot­ta­mat­to­man ko­ko­nai­suu­den.

Kris­tuk­sen työ jat­kuu maan pääl­lä Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan tär­keim­mäk­si tun­to­mer­kik­si Lut­her mai­nit­si ju­lis­te­tun sa­nan. Pyhä Hen­ki py­hit­tää seu­ra­kun­nan sa­nal­la. Kris­tus it­se tu­lee evan­ke­liu­min sa­nas­sa us­ko­van sy­dä­meen ja yh­dis­tää hä­net it­seen­sä. Ju­lis­tet­tu Ju­ma­lan sana ja Ju­ma­lan kan­sa kuu­lu­vat Lut­he­rin mu­kaan erot­ta­mat­to­mas­ti yh­teen.