Juha Iso­maa

Kris­ti­tyl­le tär­kein uu­ti­nen le­vot­to­man maa­il­man kes­kel­lä on, et­tä Jee­sus on nous­sut ylös. Us­ko hä­neen te­kee kel­paa­vak­si Ju­ma­lan edes­sä.

Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat ete­ni­vät tar­kas­ti pro­feet­to­jen en­nus­tus­ten mu­kai­ses­ti. En­nus­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta ope­tus­lap­set jär­kyt­tyi­vät, kun Jee­sus otet­tiin kiin­ni ja tuo­mit­tiin kan­san edes­sä syyt­tö­mä­nä kuo­le­maan. Ope­tus­lap­set ei­vät ol­leet ym­mär­tä­neet, mitä Jee­sus oli pu­heil­laan tar­koit­ta­nut pu­hu­es­saan heil­le kär­si­mi­ses­tään, kuo­le­mas­taan ja ylös­nou­se­muk­ses­taan.

Us­ko avaa sil­mät nä­ke­mään

Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus ta­pah­tui juu­ta­lais­ten pää­si­äi­se­nä. Sa­pat­ti oli päät­ty­nyt lau­an­tai-il­ta­na au­rin­gon las­kies­sa. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin mu­kaan Mag­da­lan Ma­ria oli var­hain sun­nun­tai­aa­mu­na tul­lut Jee­suk­sen hau­dal­le. To­det­tu­aan hau­dan tyh­jäk­si hän meni juos­ten ker­to­maan uu­ti­sen muil­le ope­tus­lap­sil­le.

Ope­tus­las­ten oli vai­kea kä­sit­tää, et­tä Jee­suk­sen pu­heet oli­vat käy­neet to­teen. Kää­rin­lii­nat oli jä­tet­ty hau­taan ja Jee­sus oli nous­sut ylös. Ope­tus­lap­set epäi­li­vät aluk­si, et­tä Jee­suk­sen ruu­mis oli­si ryös­tet­ty hau­das­ta.

Teks­tis­sä ker­ro­taan ”toi­ses­ta ope­tus­lap­ses­ta”, jol­la tar­koi­te­taan apos­to­li Jo­han­nes­ta. Jo­han­nek­ses­ta sa­no­taan, et­tä hän näki ja us­koi. Jee­sus it­se sa­noi myö­hem­min ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen, et­tä au­tu­ai­ta ovat ne, jot­ka ei­vät näe, mut­ta kui­ten­kin us­ko­vat. Hep­re­a­lais­kir­je to­te­aa sa­man: ”Us­ko on sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä” (Hepr. 11:1).

Jär­jel­le kä­sit­tä­mä­tön asia

Jee­suk­sen pe­las­tus­teh­tä­vä on alus­ta lop­puun jär­jel­le täy­sin kä­sit­tä­mä­tön asia. Ta­pah­tu­mat Jee­suk­sen Py­häs­tä Hen­ges­tä si­ki­ä­mi­ses­tä, syn­ty­mi­nen neit­syt Ma­ri­as­ta, kär­si­mi­nen ja kuo­le­ma saa­vat mei­dät to­te­a­maan ope­tus­las­ten ta­voin: li­sää meil­le us­koa. Paa­va­lin mu­kaan il­man Jee­suk­sen kär­si­mys­tä, kuo­le­maa ja eten­kin ylös­nou­se­mus­ta us­kom­me oli­si tur­ha.

Lau­lun­te­ki­jän ta­voin kat­se­lem­me: ”Min­kä täh­den kai­ken vai­van Jee­sus kär­si­nyt on niin? Rak­kau­des­tan­sa ai­van mei­hin kur­jiin syn­ti­siin Jee­sus as­tui kuo­lon vai­vaan ava­tak­seen meil­le tai­vaan, mei­dän täh­den kär­si niin.” (VK 80.)

Us­ko vie tai­vaa­seen

Ylös­nou­se­mu­sus­kon kes­kei­nen sa­no­ma on Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ ris­til­lä ja hä­nen ylös­nou­se­muk­sen­sa pää­si­äi­se­nä. Jee­sus on kär­si­nyt kuo­le­man koko maa­il­man syn­tien täh­den, niin mi­nun kuin si­nun­kin. Hän on nous­sut pää­si­äi­se­nä ylös hau­das­ta, jot­ta ih­mi­nen oli­si Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­va ja pää­si­si ian­kaik­ki­seen elä­mään tai­vaa­seen.

Ylös­nou­se­muk­sen voit­to­sa­no­mas­ta voi yhä am­men­taa an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia us­kon vah­vis­tuk­sek­si. Pe­las­tu­ak­seen ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen löy­tääk­seen ih­mi­sen täy­tyy Lut­he­rin mu­kaan löy­tää us­ko­vien jouk­ko, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, maan pääl­tä.

Syn­tien an­teek­si­an­ta­mus on kuul­ta­vis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, jos­sa syn­ti­sel­le saar­na­taan kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Us­ko an­taa sekä ajal­li­sen et­tä ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von, tai­vaan rau­han ja lo­pul­ta ian­kaik­ki­sen elä­män tai­vaas­sa.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 20:1–10

Raa­mat­tu 1992: Sa­pa­tin men­tyä, vii­kon en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä Mag­da­lan Ma­ria tuli jo aa­mu­hä­mä­ris­sä hau­dal­le ja näki, et­tä hau­dan suul­ta oli kivi siir­ret­ty pois. Hän läh­ti juok­su­jal­kaa ker­to­maan sii­tä Si­mon Pie­ta­ril­le ja sil­le ope­tus­lap­sel­le, joka oli Jee­suk­sel­le rak­kain, ja sa­noi hei­dät ta­vat­tu­aan: ”Ovat vie­neet Her­ran pois hau­das­ta, em­me­kä me tie­dä, min­ne hä­net on pan­tu.” Pie­ta­ri ja se toi­nen ope­tus­lap­si läh­ti­vät heti juok­se­maan hau­dal­le.

Mie­het me­ni­vät yh­tä mat­kaa, mut­ta se toi­nen ope­tus­lap­si juok­si Pie­ta­ria no­pe­am­min ja eh­ti hau­dal­le en­sim­mäi­se­nä. Hän kur­kis­ti si­sään ja näki kää­rin­lii­no­jen ole­van siel­lä, mut­ta hän ei men­nyt si­säl­le. Si­mon Pie­ta­ri tuli hä­nen pe­räs­sään, meni hau­taan ja kat­se­li siel­lä ole­via kää­rin­lii­no­ja. Hän huo­ma­si, et­tä Jee­suk­sen kas­vo­ja peit­tä­nyt hi­ki­lii­na ei ol­lut kää­rin­lii­no­jen vie­res­sä vaan eril­lään, oma­na kää­rö­nään. Nyt tuli si­sään myös se toi­nen ope­tus­lap­si, joka oli en­sim­mäi­se­nä saa­pu­nut hau­dal­le, ja hän näki ja us­koi. Vie­lä he näet ei­vät ol­leet ym­mär­tä­neet, et­tä kir­joi­tus­ten mu­kaan Jee­sus oli nou­se­va kuol­leis­ta.

Ope­tus­lap­set läh­ti­vät hau­dal­ta ma­ja­paik­kaan­sa.