Jo­kin ai­ka sit­ten tuli jul­ki ul­ko­mai­nen yli­o­pis­to­tut­ki­mus maal­lis­tu­mi­sen ja yh­teis­kun­tien ta­lou­del­li­sen ke­hit­ty­mi­sen suh­tees­ta. Tut­ki­muk­sen joh­to­pää­tös oli, et­tä maal­lis­tu­neet yh­teis­kun­nat ovat vau­ras­tu­nei­ta. Toi­saal­ta voi­daan väit­tää, et­tä esi­mer­kik­si Poh­jois­maat ovat me­nes­ty­neet juu­ri kris­ti­nus­kon vai­ku­tuk­ses­ta.

Us­kon­non mer­ki­tyk­sen si­nän­sä ar­vi­oi­daan li­sään­ty­neen. Ih­mi­set ei­vät vain har­joi­ta us­kon­nol­li­suut­ta pe­rin­tei­sel­lä ta­val­la. On syn­ty­nyt uu­sia yk­si­löl­li­siä ta­po­ja ja nous­sut uu­sia us­kon­to­ja en­tis­ten ti­lal­le ja rin­nal­le. Kai­paa­ko täl­lai­nen maa­il­ma kris­ti­nus­kon il­moit­ta­maa Va­pah­ta­jaa?

On vai­va­ton­ta tun­tea yh­teis­tä syyl­li­syyt­tä ja ah­dis­tus­ta kau­kais­ten­kin ih­mis­vel­jien koh­ta­lois­ta tai luon­non­ka­tast­ro­fien tu­hois­ta. Puhe hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta syyl­li­syy­des­tä ja ka­do­tuk­ses­ta viih­teel­lis­te­tään tai vai­en­ne­taan, ei­kä ih­mi­nen enää tie­dä ke­nen tah­toa hän nou­dat­taa. Ju­ma­lan kut­su­va ää­ni hä­nen si­sim­mäs­sään huk­kuu vi­rik­kei­den tul­vaan.

Jee­suk­sen omil­leen an­ta­ma lä­he­tys­teh­tä­vä näyt­täy­tyy se­kin usein mah­dot­to­mal­ta to­teut­taa. Olem­me en­nak­ko­luu­loi­sia, vä­hä­us­koi­sia ja ha­lut­to­mia. Unoh­dam­me usein, et­tä teh­tä­vän an­ta­ja on kaik­ki­val­ti­as, joka on lu­van­nut an­taa oi­ke­at sa­nat. Raa­mat­tu avaa roh­kai­se­van nä­kö­a­lan.

Jee­suk­sen ai­kai­nen Is­ra­el oli mie­hi­tet­ty maa. Juu­ta­lai­set odot­ti­vat maal­lis­ta va­pah­ta­jaa. Kan­sat ym­pä­ril­lä pal­ve­li­vat ju­ma­li­na tai­vaan täh­tiä, omia luo­muk­si­aan tai toi­sia ih­mi­siä. Osa heis­tä naut­ti ajal­lis­ta rik­kaut­ta, toi­set uu­ras­ti­vat or­ji­na ja syr­jit­tyi­nä.

Ih­mi­nen ais­ti kyl­lä luo­jan­sa ja pal­voi hän­tä tun­te­mat­to­ma­na mui­den ju­ma­lien­sa jou­kos­sa. Juu­ri sil­loin oli tul­lut ai­ka lä­het­tää pe­las­tuk­sen sa­no­ma kaik­keen maa­il­maan al­ka­en Je­ru­sa­le­mis­ta.

Eläm­me yhä tätä ih­mis­kun­nan et­si­kon ai­kaa. Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja Kris­tuk­sen lu­nas­tus­ta ovat us­ko­vai­set esi­tel­leet ku­na­kin ai­ka­na Ju­ma­lan osoit­ta­min me­ne­tel­min ja hä­nen voi­mal­laan. Nyt on mei­dän vuo­rom­me ker­toa ih­mi­sil­le kuka on se, jon­ka ää­nen he kuu­le­vat sy­dä­mes­sään, vaik­ka heil­lä ei ole sil­le enää ni­meä.

Tä­hän teh­tä­vään saam­me roh­kai­se­via vies­te­jä sii­tä, et­tä vie­lä on Raa­ma­tun ker­to­muk­sen ka­ma­ri­pal­ve­li­jan ta­voin vil­pit­tö­mäs­ti ru­koi­le­via, joil­le lä­he­te­tään vaik­ka il­mo­jen hal­ki se­lit­tä­jä, jot­ta he saa­vat us­koa.

Sy­dä­men us­kol­le avau­tuu sa­lai­suus, joka kät­kee hy­vän ajal­li­sen elä­män ja ian­kaik­ki­suu­den lah­jat. Lah­jo­jen an­ta­ja ha­lu­aa mei­dän ja­ka­van nii­tä run­saas­ti kai­kil­le tar­vit­se­vil­le. Sil­lä mitä se aut­taa ih­mis­tä, vaik­ka hän voit­tai­si omak­seen koko maa­il­man, mut­ta sai­si sie­lul­len­sa va­hin­gon.

Rau­ni No­ke­la

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 12.9.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Heik­ki Vuo­no­ka­ri