Tätä tekstiä aloitellessani Suviseurat ovat juuri päättyneet. Onneksi Kesäseuraradio lämmittää kuin hyvän ystävän läsnäolo. Tänä vuonna nautimmekin Suviseuroista Kesäseuraradion ohjelmia kuunnellen. Kotona oli hyvä keskittyä seurojen ja toimitettujen ohjelmien kuunteluun. Niiden avulla pääsimme välillä tunnelmaan mukaan. Lasten kuvien ja videoiden välityksellä saimme monenlaisia tuulahduksia seurojen kenttäolosuhteista. Olo oli välillä haikea.
Olihan meillä ollut tarkoitus lähteä Lopelle. Suunniteltiin jo lähtöpäivääkin ja tehtiin pieniä valmisteluja. Matka-autokin oli huollettu tien päälle pääsemistä varten, mutta kaikki ei mennytkään kuin ajateltiin. Taivaalle alkoi kerääntyä huolten pilviä pitkin kesää. Perheenpään terveydentila ei ollutkaan kaikin ajoin paras mahdollinen. Oli hidastettava tahtia ja kuulosteltava itseään. Muistimme lisätä aina reissuun lähdöstä puhuessamme lopuksi: Jos Luoja suo. Itsellä kyllä toisen vointia seuratessa oli vahvana tunne, että kotona pysytellään. Puolisolla asia oli vaikeampi hyväksyä, kun oli jo iloinnut, että pääsee nauttimaan seuroista ilman velvoitteita, verrattuna edellisiin vuosiin.
Kauppareissulla tapasimme ystäviä, ja kuulumisia vaihtaessamme kyseltiin tietenkin myös suviksiin lähtemiset. Tuntui lohdulliselta, kun useampikin ikäluokkaamme kuuluvista kertoi jäävänsä kotiin terveyssyistä. Silti puoliso edelleen mietti, jos sittenkin… Kotiin mentyämme luin Päivämiehestä suviseuratiedotuksen, jossa kehotettiin arvioimaan, salliiko vointi seura-alueelle saapumisen. Tuo tiedotus lopulta helpotti hänenkin päätöstään kotiin jäämisestä. Lopulta oli hyvä, että emme lähteneet, koska puolison terveydentila vaatikin viikonloppuna lääkärikäynnin ja jatkotoimenpiteitä. Apu löytyi sairaalasta, ja kotiin palasi kiitollinen ja onnellinen mies jatkamaan hidastamisen opettelua. Seuroissa yhtä pientä lastenlasta oli huolettanut papan vointi ja hän oli itkien kertonut pelkäävänsä papan kuolevan. Häntä oli lohdutettu, ettei ole mitään hätää ja Taivaan Isä pitää kyllä huolen. Toinen lapsenlapsi kertoi rukoilleensa papalle paranemista.
Eihän kaikilla muillakaan lähipiirissä ollut mahdollisuutta päästä paikan päälle, joten Kesäseuraradiota kuunneltiin sitten välillä koko porukalla. Lapsille oli tietenkin järjestetty karkki- ja jätskikioski, missä kauppa kävikin ihan kiitettävästi. Levitimme keittiön pöydälle suuren valkoisen paperin, johon lapset välillä seuraohjelmaa kuunnellessaan piirsivät ja värittivät seurakenttää. Hyvin muistivat ja tiesivät, millaiselta siellä näyttää. Kyselin välillä, mitä heille oli jäänyt mieleen seurapuheista. Yksi kertoi kuulleensa Lasaruksesta ja tämän siskoista. Toinen kertoi, että siellä puhuttiin Eevasta. Isompi valisti, että ei se tarkoita meijän mummua, vaan Aatamia ja Eevaa. Myös rukouksia oli kuultu ja aina sanottu anteeksi. Tuttuja laulujakin oli mukava kuulla.
Kaikella on tarkoituksensa. Oli sallittu, että pysyimme kotipuolessa tänä viikonloppuna. Sain käydä lauantaina vielä hyvästelemässä vanhimman siskoni taivasmatkalle. Eräs toinenkin kohtaaminen oli merkityksellinen ja jäi iäksi mieleen. Taivas kosketti maata, kun Jumalan sana lempeästi hoiti etsivää sydäntä.
Saimme kokea seurasiunausta ja totesimme, että juuri näillä seuroilla oli suuri merkitys.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?