Mi­nua pyy­det­tiin kir­joit­ta­maan Päi­vä­mie­hen blo­gia, ja epä­röi­den lu­pau­duin. Sen jäl­keen olen siir­tä­nyt teh­tä­vää päi­väs­tä toi­seen. Mik­si lu­pa­sin­kaan? On­pa vai­ke­aa aloit­taa.

Ai­hei­ta oli­si pal­jon, lii­kaa­kin, mut­ta mis­tä niis­tä aloit­tai­sin? Mi­nua kiin­nos­ta­vat niin mo­net asi­at, mut­ta mikä voi­si kiin­nos­taa tois­ta ih­mis­tä?

Olem­me Tuo­mon kans­sa saa­neet he­rä­tä joka aa­mu kii­tol­li­si­na ja suh­teel­li­sen ter­vei­nä uu­teen päi­vään. Tai­vaan Isä on yöl­lä var­jel­lut. Siis­pä nä­kö­jään tä­nään­kin mi­nun on tar­koi­tus elää tätä mum­mun, puo­li­son ja kes­ki­viik­ko­ker­ho­lai­sen elä­mää.

Li­sään­ty­väs­tä va­los­ta­kin kii­tän. Se te­kee mie­les­tä toi­veik­kaan. Koh­ta on taas ke­vään ja kyl­vö­jen ai­ka – odo­tan sitä jo nyt. Odo­tat­ko sinä?

Meil­lä me­nee Tuo­mon kans­sa tääl­lä oi­kein mu­ka­vas­ti. Elä­ke­läi­se­nä olen saa­nut ope­tel­la uu­den­lais­ta elä­män­ryt­miä. Näin vuo­den vaih­dut­tua on meil­lä jou­to­päi­vä­läi­sil­lä­kin pal­jon oh­jel­maa.

On mu­ka­va aloit­taa uu­sia har­ras­tuk­sia ja jat­kaa en­ti­siä. Mo­net tu­le­vat suun­ni­tel­mat vaa­ti­vat ko­kous­ta­mis­ta, ja ys­tä­vyys­suh­teet kuu­lu­mis­ten vaih­ta­mis­ta heti al­ku­vuo­des­ta. Olem­me löy­tä­neet uu­sia yh­tei­sö­jä ja te­ke­mi­sen iloa.

Meis­tä on tul­lut ah­ke­ria kes­ki­viik­ko­ker­ho­lai­sia, mikä vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten tun­tui lä­hes mah­dot­to­mal­ta aja­tuk­sel­ta. On ol­lut ilo huo­ma­ta, kuin­ka vir­ke­ä­nä yh­tei­nen te­ke­mi­nen voi ih­mis­tä kan­taa. Siel­lä nä­kee vii­saas­ti vart­tu­via mat­ka­ys­tä­viä.

Ku­ten meil­le osu­vas­ti erääs­sä Sii­ka­tör­män vart­tu­nei­den lei­ri­päi­väs­sä to­det­tiin: jos ai­koo tul­la kes­ki­viik­ko­ker­hoon, se kan­nat­taa teh­dä tääl­lä ajas­sa.

Pit­kän työ- ja lap­si­per­he­a­jan jäl­keen tun­tuu suo­ras­taan ylel­li­sel­tä, et­tä edes jos­kus on ai­kaa hi­tai­siin aa­mui­hin, lu­ke­mi­seen, mu­siik­kiin ja rau­hal­li­seen ym­pä­ris­tön seu­raa­mi­seen.

Ar­keem­me kuu­luu mo­nen­lais­ta puu­has­te­lua, omia as­ka­rei­ta, yh­tey­den­pi­toa lä­hei­siin ja yh­tei­siä het­kiä. Tuo­mo soit­taa usein pi­a­nol­la tai nok­ka­hui­lul­la ja pyy­tää toi­si­naan jopa mi­nua mu­kaan lau­la­maan. Hy­vin hän viih­tyy myös au­to­tal­lis­sa tai hal­ko­va­jan luo­na.

Jos­sain vai­hees­sa tuu­ma­taan, et­tä kei­tet­täi­siin­kö tee­tä – ja niin päi­vä kier­tyy il­taan.

Tyy­ty­väi­si­nä käym­me le­vol­le, siu­naam­me toi­sem­me ja nu­kah­dam­me ää­ni­kir­jan mo­no­to­nis­ta ään­tä kuun­nel­len.

Tä­män blo­gin kir­joit­ta­mi­nen on mi­nul­le vie­lä uut­ta ja vai­ke­aa. Ha­lu­an kui­ten­kin yrit­tää ja ol­la kuu­lol­la, mil­lai­set ai­heet voi­si­vat kiin­nos­taa.

Eh­kä opin.

Jos si­nul­la, lu­ki­ja­ni, on mie­les­sä­si pa­lau­tet­ta, ai­hei­ta tai ky­sy­myk­siä, jois­ta voi­sin kir­joit­taa, lai­ta vies­tiä. Otan mie­lel­lä­ni vink­ke­jä vas­taan.