Kiitollisuus – tunnetta ja asennetta

Ih­mi­nen ko­kee ja sa­noit­taa kii­tol­li­suut­ta hy­vin eri ta­voin, riip­pu­en ti­lan­tees­ta. Kii­tol­li­suus voi ol­la ar­ki­päi­vän koh­te­li­ai­suut­ta oven avan­neel­le, ko­ko­nais­val­tais­val­tais­ta tun­net­ta elä­mäs­sä tai jopa ko­ko­nai­nen elä­mä­na­sen­ne. Kii­tol­li­suus liit­tyy niin ih­mi­sen per­soo­naan kuin hä­nen elä­män­sä läh­tö­koh­tiin ja ko­ke­muk­siin. Joku tun­tee suur­ta kii­tol­li­suut­ta päi­vän ai­no­as­ta ate­ri­as­ta, toi­nen sii­tä, et­tä sai­raus­jak­son jäl­keen ruo­ka taas mais­tuu. Kol­mas voi puo­les­taan tun­tea kiit­tä­mät­tö­myyt­tä hie­non­kin ra­vin­to­la-ate­ri­an ää­rel­lä.

Vaalikeskusteluista opiksi

Käy­dyt pre­si­den­tin­vaa­lit oli­vat eduk­si Suo­mel­le ja esi­merk­ki meil­le kai­kil­le. Mo­nis­ta asi­ois­ta kes­ke­nään eri miel­tä ole­vat pre­si­dent­tieh­dok­kaat kä­vi­vät ra­ken­ta­vaa ja toi­si­aan ar­vos­ta­vaa kes­kus­te­lua, luo­pu­mat­ta omas­ta ar­vo­poh­jas­taan. Vaa­li­väit­te­lyt oli­vat täl­lä ker­taa pää­a­si­as­sa miel­lyt­tä­vää seu­rat­ta­vaa.

Kirkolliskokous on paljon vartijana

Rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten jul­ki­siin ra­ken­nuk­siin al­koi il­mes­tyä kan­si­oi­ta, jois­sa luki ”pe­las­tus­suun­ni­tel­ma”. Mo­nien kirk­ko­jen sa­kas­teis­sa tämä an­toi ai­heen huu­mo­ril­le ja eri­lai­sil­le to­te­a­muk­sil­le: ”Vii­mein­kin pe­las­tus­suun­ni­tel­ma on tii­viis­sä pa­ke­tis­sa niin pap­pien kuin seu­ra­kun­ta­lais­ten saa­ta­vil­la”. Joku puo­les­taan poh­ti: ”Ei­kö Raa­mat­tu enää rii­tä­kään pe­las­tus­suun­ni­tel­mak­si, kun apua pi­tää ky­syä vi­ra­no­mai­sil­ta?” Ra­ken­nus­ten tur­val­li­suu­teen liit­ty­vä oh­jeis­tus muis­tut­ti sii­tä, et­tä kirk­ko on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man eli sie­lu­jen pe­las­ta­mi­sen asi­al­la.

Opistovuosi – kasvun ja oppimisen vuosi

Opis­to­vuo­si-kou­lu­tuk­sen val­ta­kun­nal­lis­ten ope­tus­suun­ni­tel­man pe­rus­tei­den mu­kaan op­pi­vel­vol­li­sil­le tar­koi­te­tun kan­sa­no­pis­to­kou­lu­tuk­sen ta­voit­tee­na on edis­tää opis­ke­li­jan oma­eh­tois­ta op­pi­mis­ta, aut­taa hän­tä löy­tä­mään oma opis­ke­lu­tyy­lin­sä ja an­taa val­miu­det opin­to­jen jat­ka­mi­seen pe­ru­so­pe­tuk­sen jäl­kei­ses­sä kou­lu­tuk­ses­sa.

Polarisaatio edistää riidankylvöä

Po­la­ri­saa­ti­os­ta on uu­ti­soi­tu lä­hi­päi­vi­nä­kin. Il­mi­ös­sä on kyse ih­mis­ten ja­kaan­tu­mi­ses­ta lei­rei­hin eri­lais­ten po­liit­tis­ten, hen­kis­ten tai mui­den aat­tei­den vuok­si. Voi­mak­kaas­ta ryh­mäi­den­ti­tee­tis­tä kat­sot­tu­na maa­il­ma näyt­täy­tyy me vas­taan ne -tyyp­pi­ses­ti eli ryh­mään kuu­lu­mat­to­mat ovat ryh­mää vas­taan. Lä­him­mäi­set ei­vät ole enää yk­sit­täi­siä ih­mi­siä vaan toi­sen ryh­män edus­ta­jia, jopa vi­hol­li­sia.

Uskon menettäminen on suuri vahinko

Us­kon lah­jan me­net­tä­nyt ih­mi­nen saat­taa to­de­ta ti­lan­tees­taan: ”Us­ko ei ol­lut mun jut­tu.” Lau­se kuu­los­taa ke­vy­el­tä aja­tel­ta­es­sa, mitä us­kon myö­tä on me­ne­tet­ty. Us­ko ei ole vä­hem­pää kuin ih­mi­sen suh­de Ju­ma­laan. Us­kon me­net­tä­mi­sen seu­rauk­set ovat to­del­li­suu­des­sa va­ka­vat. Vain us­ko joh­taa ikui­seen elä­mään, epä­us­ko puo­les­taan ka­do­tuk­sen vai­vaan.

Päivämies elää ajassa

Vie­täm­me Päi­vä­mies-leh­den juh­la­vuot­ta. Kris­til­lis­tä elä­män­kat­so­mus­ta edus­ta­van leh­den syn­ty­es­sä 70 vuot­ta sit­ten Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­seen kirk­koon kuu­lui noin 95 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta. Suo­mi lie­nee sil­loin ol­lut maa­il­man lu­te­ri­lai­sin maa. Leh­ti on koko his­to­ri­an­sa ajan yh­dis­tä­nyt lu­ki­joi­taan ja vie­nyt vies­tiä elä­väs­tä us­kos­ta.