Mo­nes­sa per­hees­sä on poh­dit­tu vii­me vuo­si­na, saa­ko us­ko ja oma ar­vo­poh­ja nä­kyä per­he­juh­lis­sa. Voi­ko us­ko­na­si­oi­den esil­lä pi­tä­mi­nen lou­ka­ta us­kos­ta luo­pu­nei­ta per­heen­jä­se­niä, tai voi­vat­ko he ko­kea sen ah­dis­ta­vak­si? Pois­kaan sitä ei ha­lu­ai­si jät­tää, sil­lä tär­kein jäi­si sil­loin puut­tu­maan.

Juh­la­kut­sun saa­neet osaa­vat odot­taa tiet­ty­jä pe­rin­tei­tä, kun ky­sees­sä ovat sel­ke­äs­ti kris­til­li­set juh­lat, ku­ten kas­te­juh­la, kon­fir­maa­tio tai kris­til­li­set häät. Esi­mer­kik­si kir­kol­li­seen vih­ki­mi­seen si­säl­tyy läh­tö­koh­tai­ses­ti Ju­ma­lan sana, hen­gel­li­nen mu­siik­ki ja ru­kous.

Jos ky­sees­sä ovat va­paa­muo­toi­sem­mat juh­lat, ku­ten syn­ty­mä­päi­vät, avoi­muus aut­taa pit­käl­le. Juh­la­kut­sus­sa voi ker­toa ly­hy­es­ti juh­lan luon­tees­ta. Jos juh­laan kuu­luu sel­ke­äs­ti us­kon­nol­li­nen osuus, ku­ten al­ku­ru­kous tai puhe, sen voi si­joit­taa juh­la­oh­jel­mas­sa sel­lai­seen koh­taan, jos­sa vie­rai­den on help­po va­li­ta, osal­lis­tu­vat­ko he tuo­hon osuu­teen vai ei­vät.

Us­kon­nol­li­sen osuu­den on hyvä ol­la läh­tö­koh­tai­ses­ti kut­su­va – ei­kä ai­na­kaan pa­kot­ta­va, ar­vos­te­le­va tai osoit­ta­va. Kris­til­li­set ar­vot, ku­ten lä­him­mäi­sen­rak­kaus ja tois­ten kun­ni­oi­tus, ovat asi­oi­ta, jot­ka kos­ket­ta­vat jo­kais­ta ih­mis­tä va­kau­muk­ses­ta riip­pu­mat­ta. Nämä tee­mat yh­dis­tä­vät ja luo­vat juh­liin tur­val­lis­ta il­ma­pii­riä, jos­sa jo­kai­nen juh­la­vie­ras saa ko­kea ole­van­sa ter­ve­tul­lut.

Kaik­ki syn­ty­mä­päi­vät tai muut juh­lat ei­vät si­säl­lä var­si­nais­ta har­tau­den­har­joit­ta­mis­ta, vaan usein päi­vän­san­ka­ri tai hä­nen lä­hei­sen­sä ku­vai­le­vat it­se, mikä on heil­le elä­mäs­sä tär­ke­ää ja mis­tä he ovat kii­tol­li­sia. Näis­sä ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan joh­da­tus, hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko ja sen mer­ki­tys voi­vat tul­la pu­hut­te­le­vas­ti esil­le.

Kris­til­li­sen ar­vo­poh­jan esil­lä­o­lon juh­lien yh­tey­des­sä voi aja­tel­la myös päin­vas­tai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta: vah­vuu­te­na ja ilon ai­hee­na, jos­ta on halu ker­toa myös lä­hei­sil­le ih­mi­sil­le. Li­säk­si vaik­ka­pa lap­suu­des­ta tut­tu­jen vir­sien ja Sii­o­nin lau­lu­jen lau­la­mi­nen voi ol­la us­kos­ta luo­pu­neel­le juh­la­vie­raal­le har­vi­nai­nen ja läm­min ko­ke­mus.

Ai­to su­vait­se­vai­suus läh­tee puo­lin ja toi­sin sii­tä, et­tä hy­väk­sym­me eri­lai­suu­tem­me ja kun­ni­oi­tam­me toi­si­am­me. Per­he­juh­lis­sa on hyvä kes­kit­tyä eri­tyi­ses­ti sii­hen, mikä juh­la­vä­keä yh­dis­tää.