Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Ou­lu

On hel­mi­kuun 21. päi­vä. Kel­lo lä­hes­tyy puol­ta­päi­vää. Kar­ja­sil­lan kir­kos­sa Ou­lus­sa on al­ka­mas­sa las­ten yh­teis­lau­lu­ää­ni­tyk­set, joi­den ai­ka­na on tar­koi­tus ää­nit­tää las­ten lau­la­ma­na 17 Sii­o­nin lau­lua ja virt­tä.

Uu­si ää­ni­te jul­kais­taan Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan. Mu­kaan kut­sut­tiin Päi­vä­mie­hen uu­ti­sel­la ala­kou­lui­käi­siä, lu­ku­tai­toi­sia lap­sia. Ta­voi­tel­tu mää­rä ha­ke­muk­sia tuli täy­teen pa­ris­sa päi­väs­sä ja pai­kal­le saa­pui 20 esi­lau­lu­kuo­ro­lai­sen li­säk­si noin 120 lau­la­jaa.

Jän­ni­tys­tä il­mas­sa

– Ju­ma­lan ter­ve, ter­ve­tu­loa! Voit­te rii­sua ul­ko­vaat­teet tuon­ne.

Ou­lu­lai­set si­sa­ruk­set Lil­la ja Ruu­su Leh­to­a­ho tu­le­vat pai­kal­le isän­sä saat­te­le­ma­na. He löy­tä­vät no­pe­as­ti jou­kos­ta serk­kun­sa Lil­ja ja Sil­via Aho­sen.

– Ei me tie­det­ty, et­tä ser­kut on tu­los­sa. Tääl­lä on myös mui­ta mun ka­ve­rei­ta ja kuo­ro­lai­sia, ker­too Ruu­su.

Lau­la­jat ja­e­taan isos­ten ve­tä­miin ryh­miin. Ser­kuk­set ha­keu­tu­vat sa­maan ryh­mään. Iso­nen Ruu­ben Haa­po­nie­mi kir­joit­taa hei­dän ni­men­sä pink­ke­hin tar­roi­hin.

Ää­ni­tys­po­ruk­ka Timo Vik­ma­nin joh­dol­la on vi­rit­tä­nyt kirk­ko­sa­liin kaik­ki­aan 16 mik­ro­fo­nia tal­ti­oi­maan jo­kai­sen sa­lis­ta kuu­lu­van ää­nen. Vie­lä ei kui­ten­kaan lau­le­ta, vaan hen­ki­lö­kun­ta esit­täy­tyy. Kai­kil­la pai­kal­la ole­vil­la ai­kui­sil­la on oma roo­lin­sa.

Esi­mer­kik­si Su­san­na Pöyh­tä­ri huo­leh­tii käy­tän­nön asi­ois­ta, Ee­va Ho­lap­pa on ää­nit­tä­jän apu­na kuun­te­le­mas­sa ja te­ke­mäs­sä muis­tiin­pa­no­ja. Ur­ku­par­vel­la on tie­tys­ti ur­ku­rin eli Ol­li Kin­nu­sen paik­ka.

Vie­lä en­nen lau­la­mis­ta pu­re­taan enin­tä jän­ni­tys­tä ja tu­tus­tu­taan toi­siin lau­la­jiin isos­ten suun­nit­te­le­mien ryh­mäy­ty­mis­teh­tä­vien avul­la.

On­ko tul­lut har­joi­tel­tua?

"Ma, me, mi, mo, muu. Loli, loli, loo. Truaa, triaa, truu", kai­kuu kirk­ko­sa­lis­sa, kun Kai­sa Säk­ki­nen ve­tää ää­ne­na­vaus­ta. Hän ker­too ja lau­laa esi­merk­ki­nä lap­sil­le sii­tä, mikä mer­ki­tys lau­la­es­sa on kas­vo­jen il­meel­lä ja asen­nol­la.

Kun vii­mei­siä val­mis­te­lu­ja teh­dään, Leh­to­a­hon ja Aho­sen ser­kuk­set ky­se­le­vät toi­sil­taan, on­ko tul­lut har­joi­tel­tua. Odo­tel­les­sa on ai­kaa ju­tel­la sii­tä­kin, lau­la­vat­ko ser­kut vie­lä kuo­ros­sa.

Ää­nit­teel­le va­li­koi­duis­sa lau­luis­sa on kan­ta­va­na tee­ma­na hoi­va ja huo­len­pi­to Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Suu­rin osa lau­luis­ta on näil­le ty­töil­le en­tuu­des­taan tut­tu­ja, mut­ta jo­tain on pi­tä­nyt har­joi­tel­la erik­seen.

– Sy­lis­sän­sä pai­men kan­taa on mun lem­pi­lau­lu, ker­too Lil­la.

Ruu­su, Lil­ja ja Sil­via ovat kaik­ki ty­käs­ty­neet vir­teen 581 Kii­tos Ju­ma­lam­me, kun an­noit kau­niin maan.

– En osaa se­lit­tää, mik­si, to­te­aa Ruu­su.

"Pyö­rii"

Kaik­ki al­kaa ol­la val­mis­ta. Ti­lai­suu­den juon­ta­ja Han­na Sa­ve­la ker­taa vie­lä vii­me het­kel­lä oh­jei­ta:

– Mu­siik­ki al­kaa hil­jai­suu­des­ta. Kun sa­non "pyö­rii", kaik­ki ovat hil­jaa. Kuun­nel­laan en­sin Ol­lin soit­ta­ma al­ku­soit­to ja sit­ten seu­ra­taan Kai­saa.

Läm­mit­te­ly­lau­lu­na toi­mii Sii­o­nin lau­lu 300 Lau­la, kan­sa Ju­ma­lan. En voi ol­la ajat­te­le­mat­ta, et­tä tä­mä­kin lap­si­jouk­ko on juu­ri tätä Ju­ma­lan kan­saa. Lau­lu on niin kuu­las­ta ja kir­kas­ta, et­tä ei sitä voi kui­vin sil­min kuun­nel­la.

Lau­lu­jen vä­lil­lä eh­din ju­tel­la Sa­ve­lan kans­sa. Olem­me sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä on eri­tyi­sen iha­na kuun­nel­la, kun lap­set lau­la­vat ta­val­li­sia seu­ra­lau­lu­ja, mui­ta kuin lap­sil­le kir­joi­tet­tu­ja lau­lu­ja.

– Lap­set pää­se­vät osal­lis­tu­maan jul­kai­su­tuo­tan­toon, hän sa­noo ja toi­voo, et­tä ää­ni­tys­päi­vä oli­si lap­sil­le iki­muis­toi­nen.

Poh­din­to­ja vä­li­pa­lal­la

Ku­kaan pai­kal­la ole­vis­ta ai­kui­sis­ta ei tie­dä, et­tä kos­kaan oli­si jär­jes­tet­ty vas­taa­vaa lau­lu­ti­lai­suut­ta, jo­hon on kut­sut­tu kaik­kia ha­luk­kai­ta, ei vain tiet­tyä kuo­roa tai po­ruk­kaa.

Vä­li­pa­lal­la lap­set saa­vat an­sai­tun hen­gäh­dys­tau­on.

– On kiva lau­laa, mut­ta hyvä täm­möi­nen tau­ko on vä­lil­lä, to­te­a­vat Lil­la, Ruu­su, Lil­ja ja Sil­via vä­li­pa­lal­la.

Yh­des­sä poh­dim­me, mik­si­hän pai­kal­la on niin pal­jon enem­män tyt­tö­jä kuin poi­kia.

– Ei ne yleen­sä lau­la niin pal­jon. Ja jot­kut po­jat luu­lee, et­tä lau­la­mi­nen on tyt­tö­jen jut­tu, ei­kä ne ha­lua sik­si lau­laa. Ois voi­nu ol­la enem­män poi­kia tääl­lä, ty­töt poh­ti­vat.