Mika Kal­li­o­kos­ki

Ylös­nous­seen Va­pah­ta­jan il­mes­ty­mi­nen kir­kas­ti ope­tus­lap­sil­le, et­tä hei­dän teh­tä­vän­sä on edel­leen jat­kaa Jee­suk­ses­ta ker­to­mis­ta.

Kun Jee­sus oli kut­su­nut ope­tus­lap­sia seu­raa­jik­seen, nämä oli­vat jät­tä­neet ar­ki­sen työn­sä ja vii­mei­set kol­me vuot­ta seu­ran­neet Jee­sus­ta. Nyt Va­pah­ta­ja oli pois­sa, ei­vät­kä ope­tus­lap­set tien­neet, mi­ten jat­kaa elä­mää. Pie­ta­ri oli pa­lan­nut ko­ti­seu­dul­leen Ga­li­le­aan yh­des­sä muu­ta­man muun ope­tus­lap­sen kans­sa. Siel­lä hä­nel­le tuli aja­tus pa­la­ta ta­kai­sin ar­ki­seen työ­hön, jon­ka hän oli jät­tä­nyt taak­seen läh­ties­sään seu­raa­maan Jee­sus­ta.

Teks­ti ker­too, mi­ten use­am­pi ope­tus­lap­si läh­ti Pie­ta­rin mu­kaan. ”Siel­lä oli­vat yh­des­sä Si­mon Pie­ta­ri, Tuo­mas eli Di­dy­mos, Na­ta­na­el Ga­li­le­an Kaa­nas­ta, Se­be­deuk­sen po­jat ja kak­si muu­ta Jee­suk­sen ope­tus­las­ta. Si­mon Pie­ta­ri sa­noi: ’Minä läh­den ka­laan.’ ’Me tu­lem­me mu­kaan’, sa­noi­vat toi­set. He nou­si­vat ve­nee­seen ja läh­ti­vät jär­vel­le, mut­ta ei­vät saa­neet sinä yö­nä mi­tään.”

Ver­taus­ku­vat ei­vät au­en­neet

Pie­ta­ri jou­tui Jee­suk­sen toi­min­nan kans­sa use­am­man ker­ran häm­men­nyk­siin. Kun Jee­sus pesi ope­tus­las­ten jal­ko­ja, Pie­ta­ri es­te­li hän­tä ja he kä­vi­vät kes­kus­te­lun pe­sun tar­peel­li­suu­des­ta ja laa­juu­des­ta.

Pie­ta­ri ei ym­mär­tä­nyt, mut­ta Jee­suk­sen vies­ti oli rau­hoit­ta­va: ”Tätä, min­kä nyt teen, sinä et vie­lä kä­si­tä, mut­ta myö­hem­min sinä sen ym­mär­rät” (Joh. 13:7). Pie­ta­ri ei ym­mär­tä­nyt pe­sun ver­taus­ku­val­li­suut­ta us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­seen.

Ka­las­ta­jat nou­dat­ti­vat ke­ho­tus­ta

Mil­lai­sia aja­tuk­sia mah­toi ol­la Pie­ta­ril­la, kun hän yön ka­las­tet­tu­aan il­man saa­lis­ta kuu­li Jee­suk­sen ke­ho­tuk­sen heit­tää verk­ko ve­neen oi­ke­al­le puo­lel­le? Teks­ti ker­too, et­tei­vät ve­nees­sä oli­jat tun­te­neet Jee­sus­ta, ja sil­ti he heit­ti­vät ver­kon: “Aa­mun koit­ta­es­sa Jee­sus sei­soi ran­nal­la, mut­ta ope­tus­lap­set ei­vät tun­te­neet hän­tä. Jee­sus huu­si heil­le: ’Kuul­kaa, mie­het! On­ko teil­lä mi­tään syö­tä­vää?’ ’Ei ole’, he vas­ta­si­vat. Jee­sus sa­noi: ’Heit­tä­kää verk­ko ve­neen oi­ke­al­le puo­lel­le, niin saat­te.’ He heit­ti­vät ver­kon, ja ka­laa tuli niin pal­jon, et­tei­vät he jak­sa­neet ve­tää verk­koa ylös.”

Kun verk­ko täyt­tyi ka­lois­ta, Jo­han­nes tun­nis­ti Jee­suk­sen: “Sil­loin se ope­tus­lap­si, joka oli Jee­suk­sel­le rak­kain, sa­noi Pie­ta­ril­le: ’Se on Her­ra!’ Kun Si­mon Pie­ta­ri kuu­li, et­tä se oli Her­ra, hän kie­tai­si yl­leen viit­tan­sa, jon­ka oli rii­su­nut, ja hyp­pä­si ve­teen.”

Aa­veet ei­vät syö ruo­kaa

Ran­nal­la oli oma Va­pah­ta­ja, jon­ka ope­tus­lap­set oli­vat näh­neet kuo­le­van ris­til­lä. Hän oli val­mis­ta­nut nuo­ti­ol­la ate­ri­an. Sil­lä­kin oli mer­ki­tys; ope­tus­lap­set tie­si­vät, et­tei­vät aa­veet syö ruo­kaa. Tämä hei­dän ta­paa­man­sa mies val­mis­ti ruo­kaa ja söi sitä. “Ku­kaan ope­tus­lap­sis­ta ei roh­jen­nut ky­syä: ’Kuka sinä olet?’, sil­lä he tie­si­vät, et­tä se oli Her­ra.”

Sun­nun­tain kir­kol­li­nen ai­he Ylös­nous­seen to­dis­ta­jia ker­too tä­män koh­taa­mi­sen mer­ki­tyk­sen ja tär­key­den. Jee­suk­sen seu­raa­jien tuli näh­dä ylös­nous­sut Va­pah­ta­ja eri pai­kois­sa, ja ku­ten Raa­mat­tu ker­too, yh­den ker­ran jopa 500 vel­jeä oli hä­nen il­mes­ty­mis­tään to­dis­ta­mas­sa. Hei­dän teh­tä­väk­seen tuli vä­lit­tää vies­tiä: Hän on nous­sut ylös, Jee­sus elää.