Seppo Ahvenjärvi valmistautumassa hautajaistilaisuuteen Laukaan kirkon kappelin edessä. Yksi hänelle tärkeä kohta Raamatusta on Psalmi 103, joka muistuttaa Herran hyvyydestä, rakkaudesta ja armahtavaisuudesta.
Sampo Vesterinen
Seppo Ahvenjärvi valmistautumassa hautajaistilaisuuteen Laukaan kirkon kappelin edessä. Yksi hänelle tärkeä kohta Raamatusta on Psalmi 103, joka muistuttaa Herran hyvyydestä, rakkaudesta ja armahtavaisuudesta.
Sampo Vesterinen
Seppo Ahvenjärvi on ison perheen isä, ja hän toimii pappina Keski-Suomessa Laukaan seurakunnassa. Perheeseen kuuluvat puoliso Virpi ja 10 lasta.
Ahvenjärvi on syntynyt pienellä maatilalla Tornion Karungissa ja opiskellut Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa. Sen jälkeen hän työskenteli lähes 30 vuotta tutkijana.
Myöhemmin hän opiskeli teologian maisteriksi ja sai pappisvihkimyksen vuonna 2021.
Etsikon aika oikealla hetkellä
Ahvenjärven lapsuudenperhe ei ollut uskomassa, ja hän menetti oman lapsuususkonsa nuoruudessa. Lapsuuskodissa asuneet isovanhemmat olivat rauhansanalaisia, joka on vanhoillislestadiolaisuudesta 1930-luvulla erkaantunut lestadiolaisuuden eriseura.
– Tuon eriseurataustan vuoksi minulla oli sellainen käsitys, että vanhoillislestadiolaisten joukosta Jumalan valtakuntaa ei kannattanut etsiä. Jumala johdatti kuitenkin niin, että kaksoisveljeni löysi ensin Jumalan valtakunnan, ja minä löysin sen, kun sain keskustella uskomisen asioista hänen kanssaan. Olin silloin 25-vuotias. Jumala oli kyllä valmistanut minua pohtimaan elämäni suuntaa ja etsimään yhteyttä Jumalaan. Hän antoi minulle etsikon ajan juuri sopivalla hetkellä.
Ahvenjärveä puhutteli keskusteluissa veljensä kanssa se yksinkertainen lapsenomainen sydämen usko, jonka veli oli saanut. Ahvenjärvi ajatteli, että tuo usko on varmaankin Jumalan silmissä oikea ja kelvollinen. Hän ei kuitenkaan ollut varma siitä, että tuo olisi ainoa oikea usko ja ainoa joukko matkalla taivaaseen.
– Tuntui siltä, että varmuutta asiasta ei voinut saada muuten kuin omakohtaisen parannuksen kautta. Piti siis luottaa, että ratkaisu on oikea, vaikka sitä ei voinut järjen kautta ymmärtää.
Anteeksiantamus toi rauhan
Kun Ahvenjärvi sai syntinsä ja epäuskonsa anteeksi, hän yllättyi siitä, kuinka yksinkertainen asia parannuksen armon saaminen oli.
– Kuvittelin siihen liittyvän jotain ripittäytymistä entisen elämän kolttosista, mutta sain kuulla evankeliumin saarnan omalle kohdalleni ensimmäistä kertaa elämässäni. Sain kuulla, että minulla on lupa uskoa aivan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan, iloon ja vapauteen asti. Oloni oli vapautunut ja helpottunut, kun ymmärsin, että nyt en joudu iankaikkiseen eroon Jumalasta, vaikka elämäni päättyisi äkkiarvaamatta.
Ahvenjärvi ymmärsi myös sen, että parannuksella oli merkittävät vaikutukset hänen loppuelämäänsä, koska hänen lapsuusperheensä ja ystävänsä eivät olleet uskovaisia. Ahvenjärvelle oli kuitenkin tärkeää säilyttää ja pitää tallella löytämänsä uskon aarre. Hän keskusteli veljensä ja muiden uskovaisten kanssa siitä, miten uskovaiset elävät ja mitkä asiat voivat olla uskon kannalta vaaraksi. Ensiksi hän keräili roskakoriin CD-levyt, joissa oli uskovaiselle sopimatonta musiikkia.
– Parannuksen saatuani selvitin, missä on Helsingin Rauhanyhdistys ja hiippailin seurapenkkiin kuuntelemaan seurapuheita. Samalla tarkkailin, miten uskovaiset nuoret toimivat sosiaalisesti. Vähitellen tutustuin uskovaisiin opiskelijoihin ja muihin uskovaisiin nuoriin.
Ahvenjärvi kertoo uudesta elämänvaiheestaan:
– Ensimmäisinä kuukausina minulla ei tainnut olla paljon epäilyksiä ja kiusauksia, kun iloitsin siitä, että sain olla Jumalan lapsi. Vuosien varrella epäilykset ovat liittyneet lähinnä omiin epäonnistumisiin, joiden vuoksi on tullut mieleen, että onkohan näin huonosti onnistuneella ihmisellä paikkaa Jumalan lasten joukossa. Evankeliumi on kuitenkin kantanut ja antanut voimia säilyä uskomassa.
Evankeliumin ydin ja osoite
Tutkijan työssä oman tutkimusalan rahoitus alkoi suuntautua aiheisiin, joista Ahvenjärvi ei kyennyt motivoitumaan. Hän alkoi miettiä, mitä merkityksellistä työtä voisi tehdä. Ainoa häntä kiinnostava ala oli teologia.
Ahvenjärvi on kokenut syntien anteeksiantamuksen merkityksen suureksi sekä omassa elämässään että papin työssä. Syntien anteeksiantamus on uudistava voima, jota ilman ei voisi säilyä uskomassa.
– Papin työssä sanoma syntien anteeksiantamisesta on kaiken perusta. Ilman sitä voisin puhua kauniita sanoja Jumalan armosta ja rakkaudesta, mutta taivastielle pääsee vain ahtaan portin kautta, kun ihminen uskoo omat syntinsä anteeksi.
Ahvenjärvi toteaa, että aina ei ole helppoa saarnata syntejä anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä”:
– Se on samalla myös ääneen lausuttu tunnustus, mihin joukkoon itse kuulun. Olen kuitenkin halunnut pitää kiinni tutuista sanoista, koska niihin tiivistyy evankeliumin ydin ja osoite Jumalan valtakuntaan.
Evankeliumin merkitys lähetystyössä
Ahvenjärvi on toiminut SRK:n vankilalähetystyössä Suomessa sekä ollut lähetysmatkalla Afrikassa. Uskomisen asioista on tärkeää keskustella, ja Ahvenjärvi tietää omasta kokemuksestaan, että parannuksen armon saanut ihminen haluaa kysellä ja saada neuvoja, miten säilyisi uskomassa.
– Syntien anteeksiantamus on tarjolla jokaiselle tekoihin katsomatta. Kaikki uskovaiset ovat kylvömiehiä. Me emme tiedä, kenen sydämen Jumala on valmistanut sanan uskomiseen. Vangeilla tuntuu olevan samat esteet uskomiseen kuin muillakin. Jotkut vangit kuuntelevat tarkalla korvalla ja ovat selvästi vaikuttuneita tästä yksinkertaisesta Jumalan sanasta.
Ahvenjärvi kannustaa:
– Epäuskoinen ihminen saa rukouksin kääntyä Jumalan puoleen ja luottaa siihen, että Jumala voi johdattaa hänet luokseen. Kun sanoma syntien anteeksiantamuksesta on tarjolla, niin silloin kannattaa ottaa vastaan tuo sanoma ja uskoa se omakohtaisesti. Silloin hänestä tulee Jumalan lapsi, joka kelpaa Jumalalle.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys