Ant­ti Ul­jas

Niin vauh­dik­kaas­ti se ai­ka kul­kee. Tä­hän ha­vah­duin, kun ol­laan jo syys­kuun alus­sa.

Kou­lut ovat al­ka­neet, ja ar­ki al­kaa hil­jal­leen aset­tua ryt­miin­sä. Kai­ken tä­män kes­kel­lä jäi pa­ri­kin blo­gi­vuo­roa vä­liin. Ei­pä kyl­lä ole oi­kein ol­lut aja­tus­ta, mis­tä kir­joit­taa. Toi­mi­tus on­nek­si an­toi kir­joit­ta­mi­sen ai­het­ta. Ni­mit­täin seu­ra­kun­ta­työ, jol­la tar­koi­te­taan kan­san­kirk­kom­me luot­ta­mus­teh­tä­viä. Seu­ra­kun­ta­vaa­lit ovat nyt syk­syl­lä, ja vain rei­lu viik­ko on enää ai­kaa aset­tua eh­dol­le. Eh­do­kas­lis­tat ni­mit­täin sul­je­taan 15.9.2026.

Pian päät­ty­vän val­tuus­to­kau­den ai­ka­na olen ol­lut ko­ti­seu­ra­kun­ta­ni ja seu­ra­kun­ta­yh­ty­män luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä. Ko­ti­seu­ra­kun­nas­sa­ni ku­lu­nut kau­si on ol­lut eri­lai­nen, mut­ta ihan maal­li­ses­sa mie­les­sä. Pit­kien neu­vot­te­lui­den jäl­keen seu­ra­kun­nat päät­ti­vät yh­dis­tyä. Ko­ti­sii­o­nin kan­nal­ta yh­dis­ty­mi­nen jopa hel­pot­taa yh­tey­den­pi­toa seu­ra­kun­taan. Ai­em­min olem­me ol­leet yh­tey­des­sä kuu­teen eri seu­ra­kun­taan, mut­ta jat­kos­sa vain yh­teen.

Oma ko­ke­muk­se­ni seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­tä ei ole pit­kä, vain yh­den kau­den mit­tai­nen. En­nen kuin lu­pau­duin mu­kaan seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­viin, seu­ra­kun­nan toi­min­ta ei ol­lut ko­vin­kaan lä­hel­lä elä­määm­me. Lap­set kä­vi­vät seu­ra­kun­nan ker­hos­sa, ja kirk­ko­py­hi­nä kä­vim­me ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Har­vas­sa oli­vat ne ker­rat, kun muu­ten vain tuli läh­det­tyä kirk­koon.

Tämä kau­si luot­ta­mus­teh­tä­väs­sä on kui­ten­kin kir­kas­ta­nut sen, kuin­ka tär­ke­ää on, et­tä us­ko­vai­sia on mu­ka­na ym­pä­ri maan seu­ra­kun­tien luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä. Vain ole­mal­la mu­ka­na kan­san­kirk­kom­me toi­min­nas­sa voim­me vai­kut­taa sen toi­min­taan.

Olen nyt it­se seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä ol­les­sa­ni ym­mär­tä­nyt, mitä van­hem­pi pap­pis­ve­li tar­koit­ti sa­no­es­saan, et­tä niin kau­an kuin elä­vä kris­til­li­syys on mu­ka­na kan­san­kirk­kom­me toi­min­nas­sa, niin kau­an myös elä­vä Ju­ma­lan sana on kuul­ta­vis­sa sen pii­ris­sä.

Us­ko­vai­set kir­kon työn­te­ki­jät, luot­ta­mus­hen­ki­löt ja seu­ra­kun­ta­lai­set ju­lis­ta­vat ku­kin omal­la elä­mäl­lään Ju­ma­lan sa­naa, vaik­ka ai­na ei oli­si roh­keut­ta tun­nus­taa us­koa. Mi­nu­a­kin on loh­du­tet­tu sil­lä, et­tä Ju­ma­la an­taa sa­nat sil­loin, kun nii­den ai­ka on. Tä­hän on tur­val­lis­ta luot­taa.

Apos­to­li Paa­va­li­kin tus­kai­li ai­ka­naan sa­man­lais­ten asi­oi­den kans­sa ja pyy­si Ju­ma­laa ot­ta­maan pois hä­nen heik­kou­ten­sa ja van­han osan viet­te­lyk­set. Ju­ma­la vas­ta­si hä­nel­le: ”Tyy­dy mi­nun ar­moo­ni, sil­lä mi­nun voi­ma­ni on hei­kois­sa vä­ke­vä.” (2. Kor. 12:9.) Sii­hen on tyy­ty­mi­nen edel­leen.

Si­nua, joka ken­ties mie­tit, roh­ke­ni­sit­ko läh­teä eh­dol­le seu­ra­kun­ta­vaa­lei­hin, kan­nus­tan läh­te­mään mu­kaan. Vaik­ka jos­kus ko­ki­sit ole­va­si yk­sin ko­kous­sa­lis­sa, et kui­ten­kaan ole. Ju­ma­la on lu­van­nut lä­het­tää en­ke­lin­sä kul­ke­maan omien­sa mu­ka­na, ja se hil­jai­nen­kin huo­kaus Ju­ma­lan puo­leen on kuin huu­to hä­nen kor­viin­sa.

Läh­de vain roh­ke­as­ti mu­kaan. Seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vät ovat ne­kin yk­si tapa pal­vel­la Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, kun Ju­ma­lan sa­nas­ta nou­se­vat ar­vot ja nä­ke­myk­set pää­se­vät kir­kos­sa esil­le. Jo­kais­ta tä­män kir­joi­tuk­sen lu­ki­jaa kan­nus­tan an­ta­maan ää­nen­sä seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa ja muis­tut­ta­maan mui­ta­kin lä­hi­pii­ris­sään ää­nes­tä­mään.