Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa häissä

Jee­sus teki ih­me­te­ko­ja he­rät­tääk­seen us­kon ja vah­vis­taak­seen jo us­ko­via. Pää­mää­rä­nä oli avun ja pe­las­tuk­sen tuo­mi­nen.

Kaste vahvistaa uskoa

En­sim­mäi­sen lop­pi­ai­sen jäl­kei­sen sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jo­han­nes Kas­ta­ja kas­taa Jee­suk­sen Jor­da­nis­sa. Jo­han­nes vas­tus­te­lee. Hän ym­mär­tää, et­tä Jee­sus on hän­tä suu­rem­pi – Va­pah­ta­ja, jol­le hän on tie­tä rai­vaa­mas­sa. Toi­sen evan­ke­liu­min mu­kaan Jo­han­nes sa­noo, et­tä ”en kel­paa edes avaa­maan hä­nen ken­kien­sä nau­ho­ja” (Luuk. 3:16).

Tähti ohjaa maailman valkeuden luo

Lop­pi­ai­nen on kris­ti­kun­nan van­him­pia juh­lia. Juh­lan pe­rin­tei­nen nimi epi­fa­nia, Kris­tuk­sen il­mes­ty­mi­nen, muis­tut­taa jou­lun ta­pah­tu­mis­ta Bet­le­he­min sei­men luo­na.

Herran huoneessa oppimassa

Jee­sus ar­vos­ti temp­pe­liä ja viih­tyi Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­lä. Hän ha­lu­si to­teut­taa tai­vaal­li­sen Isän­sä tah­don.

Joulun ihme avautuu uskon kautta

Nel­jäs ad­vent­ti­sun­nun­tai on omis­tet­tu Ma­ri­al­le, joka odot­taa jou­lun las­ta. Ma­ri­an odo­tuk­seen liit­tyy myös Ju­ma­lan kan­sa, joka odot­taa Va­pah­ta­jan­sa syn­ty­mää.

Sanansaattaja kulkee edellä

Jo­han­nes Kas­ta­jal­la oli eri­tyi­nen teh­tä­vä; hän oli merk­ki­nä Jee­suk­sen tu­le­mi­ses­ta sekä tien­rai­vaa­ja­na Jee­suk­sel­le pro­feet­to­jen en­nus­tus­ten mu­kai­ses­ti. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin lo­pus­sa sa­no­taan: ”Minä lä­he­tän sa­nan­saat­ta­ja­ni si­nun edel­lä­si, hän rai­vaa si­nul­le tien.”

Adventti muistuttaa Kristuksen saapumisesta

Seu­ra­kun­nan tu­lee kär­si­väl­li­ses­ti kil­voi­tel­len odot­taa Kris­tuk­sen tu­loa. Hä­dän ja syyl­li­syy­den kes­kel­le on saa­tu iloa ja toi­voa tuo­va lu­paus pe­las­tuk­sen ajas­ta.

Rauhan kuningas saapuu

En­sim­mäi­nen ad­vent­ti aloit­taa uu­den kirk­ko­vuo­den. Tä­män juh­la­py­hän kir­kol­li­nen tee­ma on Ku­nin­kaa­si tu­lee nöy­rä­nä. Ad­vent­ti mer­kit­see­kin tu­le­mis­ta ja odo­tus­ta. Jee­sus saa­puu Je­ru­sa­le­miin toi­sel­la ta­val­la kuin maal­li­set val­ti­aat. Hän ei saa­vu kul­ta­vau­nuis­sa, vaan nöy­rä­nä rau­han ruh­ti­naa­na. Aa­sin­tam­ma ja sen var­sa ovat hä­nen rat­sui­naan. Hän tu­lee kan­sal­le tu­tul­la ja tur­val­li­sel­la ta­val­la.

Jumalan Poika on vanhurskas tuomari

Pe­las­tus­his­to­ri­al­li­nen to­tuus on, et­tä Ju­ma­la loi maa­il­man Kris­tuk­ses­sa, ja rak­kaas­sa Po­jas­saan hän myös ker­ran päät­tää sen. Kris­tus on A ja O, al­ku ja lop­pu (Ilm. 1:8).

Valvominen on omantunnon huoltamista

Hen­gel­li­nen val­vo­mi­nen tar­koit­taa sitä, et­tä ih­mi­sen tu­li­si ol­la joka het­ki val­mis läh­te­mään täs­tä elä­mäs­tä.